Hallituksen työmarkkinapolitiikka heikentää tasa-arvoa

Hallituksen työmarkkinapolitiikka heikentää tasa-arvoa

Tänään eduskunnan lähetekeskustelussa oli hallituksen esitys vuosiloma- ja sairasvakuutuslain muuttamiseksi. Byrokraattiselta kuulostava lakimuutos on taas yksi monista hallituksen päätöksistä, jotka iskevät naisiin ja naisten etuihin.

 

Viime vuonna Suomessa syntyi 55 040 lasta. Tätä vähemmän lapsia syntyi viimeksi 1860-luvun nälkävuosina. Syyt syntyvyyden laskulle ovat varmasti moninaiset. Perhekoko on vuosien saatossa pienentynyt, kaikki eivät halua hankkia lapsia ja monissa perheissä lasten hankkiminen lykätään työuran takia myöhäisempään vaiheeseen.

 

Perheiden tilanteeseen heijastuvat kuitenkin myös heikot tulevaisuusnäkymät ja työelämän epävarmistuminen. Epävarmuus omasta toimeentulosta ja työllisyystilanteesta vaikuttaa monen ihmisen halukkuuteen perustaa perheen. Naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen, työelämän tasa-arvon parantaminen ja perhevapaajärjestelmän uudistaminen ovat siksi tärkeitä päämääriä niin sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi kuin perhepolitiikan saralla.

 

Tämä hallitus tekee valitettavasti päinvastoin.

 

Monet hallituksen työmarkkinapoliittisista esityksistä tulevat entuudestaan lisäämään naisten työmarkkina-aseman epävarmuutta ja kasvattamaan sukupuolten välistä palkkakuilua. Mikäli pakkolait toteutuvat, iskevät nämä erityisen kovaa julkisella sektorilla töissä oleviin naisiin. Naiset ovat miehiä useammin töissä määräaikaisissa työsuhteissa, joten he kärsivät myös määräaikaisten työntekijöiden aseman heikentämisestä.

 

Tämän lisäksi hallitus on tämän lakiesityksen myötä lyhentämässä vuosilomien kertymistä äitiys-, isyys- ja vanhempainvapailta. Koska naiset käyttävät yli 90-prosenttia vanhempainvapaista, tulee tämä esitys leikkaamaan nimenomaan naisten ja äitien etuja.

 

Hallituksen esityksessä todetaan, että voimassa oleva sääntely, joka takaa vapaalla olevalle työntekijälle vuosiloman kertymisen ja työnantajalle korvaukset tästä koituvista kustannuksista, on toiminut tavoitteidensa mukaisesti. Tästä huolimatta hallitus on nyt esittämässä tämän järjestelmän muuttamista, ainoana tavoitteenaan säästöjen aikaansaaminen.

 

Jatkossa vuosilomaa kerryttävää aikaa äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaalta rajoitetaan kuuteen kuukauteen molempien vanhempien osalta. Tähän asti naisten äitiys- ja vanhempainvapaan ajalta on keskimäärin kertynyt lomaa kymmeneltä kuukaudelta. Ehdotettu muutos perhevapaalta kertyviin työssäolopäiviin lyhentäisi keskimääräistä äitien perhevapaa-ajalta karttuvaa vuosiloman pituutta hieman vajaa 40 prosenttia.

 

Mitä tästä muutoksesta seuraa?

 

Siitä seuraa se, että perhevapaalla olleiden naisten vuosiloma lyhenee ja että sukupuolten välinen palkkakuilu saattaa kasvaa.

 

Se tarkoittaa myös sitä, että kuntatyönantajat asetetaan epäedullisempaan asemaan yksityisen sektorin työnantajiin nähden. Julkisella sektorilla vuosiloman kertymisestä on säädetty työehto- ja virkasopimuksissa. Nämä eivät lain muutoksen myötä muutu, mutta korvauksia työnantajalle maksetaan jatkossa vain lakisääteisen kuuden kuukauden maksimin mukaan. Tästä syystä säästövaikutukset koko julkistaloudelle tulevat myös jäämään pieniksi.

 

Kaikista oudointa on, että hallituksen mukaan tällä lakimuutoksella edistettäisiin perhevapaiden tasaisempaa jakautumista ja miesten hoitovapaalle jäämistä. Tämän argumentin logiikka on ilmeisesti se, että kun naisten vuosiloman kertymistä rajataan puoleen vuoteen, kannustaisi se miehiä käyttämään oman puolen vuoden osuuteensa perhevapaista, jotta perheen yhteenlaskettu vuosilomakertymä pysyisi muuttumattomana.

 

Tämä osoittaa hyvin vähäistä ymmärrystä Suomen nykyisen perhevapaajärjestelmän ongelmista, joista yksi on perhevapaiden kesto.

 

Perhevapaiden keston pysyessä samana ei ole todennäköistä, että isät yhtäkkiä jäisivät nykyistä useammin perhevapaille vain vuosiloman kartuttamisen takia. Pidentämällä isyysvapaata, eli sitä aikaa, jolloin isät voivat jäädä ansiosidonnaisen rahan turvin kotiin hoitamaan lasta, parannettaisiin merkittävästi isien mahdollisuuksia jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan. Vasemmistoliitto kannattaa siirtymistä 6+6+6-malliin, jossa molemmilla vanhemmilla olisi käytössä puolen vuoden jakso, sekä perheellä yhden puolen vuoden jakso, jonka käytöstä voisivat vapaasti päättää.

 

Perhevapaiden tasaisempi käyttö on yksi tärkeimmistä keinoista edistää naisten työmarkkina-asemaa ja sukupuolten tasa-arvoa Suomessa. Valitettavasti tämä hallitus vaikuttaa tasa-arvopolitiikan saralla vain tyytyvän hallitusohjelman toteamukseen siitä, että “naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia”.