Kolumni Suomen Yrittäjien lehdessä, Kuva: Mick Baker.
Se, että olen turhautunut Suomen elinkeinopoliittiseen keskusteluun, ei varsinaisesti ole uutinen. Sen sijaan siitä voisi tulla uutinen jos Suomen yrittäjien jäsenet pitäisivät kovempaa meteliä itsestään tässä keskustelussa. Suurin osa maamme työpaikoista, ja etenkin uusista työpaikoista, on paikannettavissa pk-sektorille. Muutenkin pienten ja keskisuurten yritysten rooli korostuu entisestään kun isojen teollisuusyritysten vienti ei vedä. Silti elinkeinopoliittinen keskustelu pyörii edelleen täysin Elinkeinoelämän keskusliiton navan ympärillä.
Väitän, että pk-yrittäjien kannattaisi tehdä selkeästi pesäeroa suurpääoman edunvalvojaan EK:n, ja korostaa yrittäjien ja yritysten moninaisuutta sekä epäkohtia, jotka ovat korjattavissa muutoin kuin työntekijöiden oikeuksia heikentämällä.
Nykyisellään Suomen yrittäjien edunvalvonta profiloituu vahvasti vaatimuksiin työntekijöiden palkkojen laskemisesta, erityisesti nuorten osalta. Suomalaiset pienyrittäjät tekevät kovaa työtä isolla henkilökohtaisella riskillä, pitkiä päiviä, usein ilman mitään sosiaaliturvan tai lakisääteisten lomien tuomaa turvaa tai mahdollisuutta lepoon. Tämä on kuitenkin osa yrittäjänriskiä, joka ei kuulu työntekijäasemassa olevalle.
Erilaisista niin sanotuista epätyypillisistä työsuhteista itsensä työllistäminen on yleistynyt kaikista eniten. Esimerkiksi palvelualalla siirtyminen palkkatyösuhteesta tämäntyyppiseen yrittäjyyteen voi olla erittäin raskas paikka monelle, yrittäjyyden mukaan tuoman jatkuvan ja henkilökohtaisen riskin takia. Pk-sektorilla toimivien yrittäjien aseman ja arjen parantamiseksi kannattaisi lähteä poistamaan epäkohtia, joiden korjaamisesta kaikki hyötyvät. Muutosta tarvitaan muun muassa verokäytäntöjen, byrokratian ja palkkatukikäytäntöjen selkeyttämiseen sekä pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksien turvaamiseksi.
Vasemmistoliiton pienyrittäjäohjelmassa vaaditaan muun muassa parannuksia yrittäjientyöttömyysturvaan, yrittäjien ja työntekijöiden työssäoloehdon lyhentämistä ja niiden välisen eron kaventamista. Lisäksi vaadimme starttirahan korottamista yhdessä perusturvan kanssa 750 euroon kuukaudessa, yel-maksun porrastamista, yrityspalveluiden keskittämistä yhdelle luukulle, arvonlisäverokannan alentamista palvelualoille sekä avustusta työntekijän palkkaamiseen yksinyrittäjille.
Työyhteisöt pk-sektorilla eroavat usein oleellisesti suurten tehtaiden tai korporaatioiden vastaavista. Jokaisen työntekijän hyvinvointi, jaksaminen ja sitoutuminen omaan työpanokseensa, on pienessä työyhteisössä täysin keskeistä yrityksen tuloksen kannalta. Samalla pieni työyhteisö tarjoaa mahdollisuuksia lähijohtamiseen ja työntekijöiden osallistamiseen toiminnan kehittämiseen.
Vasemmistolaisia syytetään usein virheellisesti siitä, että olisimme yrittäjyyttä vastaan. Se ei pidä paikkaansa. Poliittisena liikkeenä puhumme kyllä työn ja pääoman välisestä ristiriidasta. Yhteiskunnan muuttuessa on kuitenkin kyettävä analysoimaan myös miten yhteiskunnalliset valtasuhteet muuttuvat.
Yhteiskunnassa tehdään yhä enemmän yrittäjämuotoista työtä, jossa tekijä on epävarmemmassa asemassa niin toimeentulon kuin turvaverkkojen osalta kuin vakityösuhteessa oleva. Tämän takia myös ”yrittäjäriskin” merkitys on määriteltävä uusiksi. Samalla riskin vastapainoksi on mahdollistettava myös menestyminen. Tämän takia väitän, että pk-yrittäjien kannattaisi pohtia, kenen rintamassa mitäkin asiaa ajaa, EK:n suurpääoman vai motivoituneiden työntekijöidensä?
3 Comments
Timo nisula
21.2.2014 at 13:45Hyvä kirjoitus, jollaista soisi muiltakin puolueilta ja etenkin meidän yrittäjien suusta. Kirjoitin juuri yrittäjyydestä: http://www.piirimyyja.wordprss.com/2014/02/21/mika-on-yrittajan-tehtava
Jarno Laine
22.2.2014 at 23:07Toiminimellä toimiminen tuottaa haastetta vaatimusten ollessa samat kuin hiemankaan suuremmalle yritykselle. Myöskin neuvonnan ja SELKEIDEN vastausten saaminen esim. YEL-maksujen ja pakollisten vakuutusten suhteen tuntuu olevan haasteellista.
Neuvontapalveluiden selkeyttämiseen ja niistä tiedottamiseen tulisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän.
Taisto Lehti
23.2.2014 at 11:19Hyvä Li, lämmittää tämän sinun huolesi yrittäjistä, kun vertaa kaikkea sitä puhetta mitä edeltäjäsi vasemmistoliitto, SKDL ja sitä ennen SKP ovat puhuneet Yrittäjistä.
Jotain lisättävää tai korjattavaa Blogissasi kuitenkin on. PK-yrittäjän pahin este menestykselle ei ole iso yritys, vaan ne ovat aina juuri meidän asiakkaita, joiden varassa elämme tai kuolemme. Nekin tarvitsevat meidän joustavaa kykyämme tarjota palveluksiamme ja tuotteitamme, alihankintaa. Hyvä esimerkki minun omaata elämästäni oli Nokia-klusteri. Näitä veturiyrityksiä tarvitaan aivan yhtä kipeästi, jotka vievät tuotteet maailmanmarkkinoile. Niitä palvelee yksinyrittäjät ja pienemmät alihankijat ja kokonaisuuden kilpailukyky ratkaisee onko Suomessa työpaikkoja.
Fakta on nyt se, että olemme yhdessä, sinä Li etunenässä, vaatineet itsellemme kaikenlaisia etuuksia niin nii paljon, että kustanustasomme on 20% liian korkea ja kaupankäynti ei enää suju hyvin. Vienti ja koko toimeliaisuus supistuu, markkinaosuutemme pienenee.
Keksi Li tähän kilpailykyvyn parantamiseen keinoja, niin kaikki tylöllisyys, rahoitusvaje ym. ongelmat ratkeavat itsestään.