Vappupuhe Raisiossa ja Mynämäellä: Meidän aikakautemme suuri tarina on epävarmuus

Vappupuhe Raisiossa ja Mynämäellä: Meidän aikakautemme suuri tarina on epävarmuus

Hyvät toverit ja ystävät,

suuret kiitokset teille mahdollisuudesta tulla tänään tänne puhumaan.

 

Vaikka vappupäivä yleensä on ollut vasemmistolaisille iloinen juhla, juhlitaan tänä vuonna vappua murheellisimmissa tunnelmissa. Vappu on ollut tilaisuus muistella työväenliikkeen menneitä saavutuksia ja suunnitella tulevia, mutta tänä vuonna vaalit antavat aihetta myös vakavoitua ja pohtia niin vasemmiston kuin yhteiskunnan tilaa ja tulevaisuutta.

 

Vaalien tulos nostaa esille jo kyllästymiseen kuultuja kysymyksenasetteluja vasemmiston kriisistä. Oikeisto on hyödyntänyt tätä vaalitappiota julistamalla kovaan ääneen, kuinka vasemmisto on aikansa elänyt ja tarpeeton.

 

Hyvät toverit ja ystävät,

 

meidän tehtävä tänä vappuna on selvästi ja äänekkäästi vastata näihin kysymyksiin. Kyllä me kykenemme kertomaan, miksi vasemmisto poliittisena liikkeenä on ajankohtainen ja erittäin tarpeellinen.

Tämän aikakauden suuri tarina on tarina epävarmuudesta ja pirstaloitumisesta. Tämä epävarmuus on läsnä meidän jokaisen arjessa, mutta ilmenee hyvin erilaisin tavoin. Kansainvälinen tilanne on Ukrainan kriisin myötä muuttunut ja herättää hyvin monessa suomalaisessa pelkoa ja epävarmuutta tulevasta. Samalla se herättää tunteita vaikutusmahdollisuuksien puutteesta, kun turvallisuuteen liittyvät ratkaisut tehdään kaukaisissa neuvottelupöydissä.

 

Myös työelämä ja työ on muuttunut. Joillekin, kuten luovien alojen nuorille moniosaajille, tämä muutos on tarkoittanut mahdollisuutta itsensä pomona toimimiseen, kiinnostaviin projekteihin ja jatkuvaan itsensä kehittämiseen. Samaan aikaan isolle osalle suomalaisista työelämän pirstaloituminen on tarkoittanut jotain aivan muuta.

 

Jo valmiiksi heikossa työmarkkina-asemassa oleville se on tarkoittanut pätkätyötä, nollatuntisopimuksia, pakotettua yrittäjyyttä, vastentahtoista osa-aikatyötä sekä jatkuvaa siirtymää työttömyydestä työelämään ja takaisin. Se on tarkoittanut tilannetta, jossa jopa korkeakoulutuksen hankkiminen ei enää ole mikään tae työllistymisestä tai menestyksestä.

 

Epävarmuus ei koske vain nuoria, eikä vain jo valmiiksi epävarmoissa työsuhteissa työskenteleviä. Se koskee myös työttömiä ja omaishoitajia, pienituloisia eläkeläisiä, ja kaikkia niitä ihmisiä, jotka joka päivä joutuvat stressaamaan ja miettimään miten rahat saadaan riittämään kaikkeen välttämättömään. Vaikka elämme yhdessä maailman vauraimmista maista monien arjessa painaa huoli siitä miten tulla toimeen jos itse sairastuu tai vuokraa nostetaan.

 

Epävarmuudessa elävät myös kaikki ne julkisen puolen työntekijät, joihin leikkaukset ja tehostamistoimenpiteet kohdistuvat. Se koskee myös kaikkia niitä tehtaissa ja teollisuudessa työskenteleviä, jotka joutuvat pelkäämään, että tällä kertaa tuotannon siirtäminen halpatyömaihin tulee koskemaan juuri minua, minun työpaikkaani ja minun työyhteisöäni. Tämä huolimatta siitä, että tehdas tai yritys itsessään tuottaa hyvin.

 

Miten eri poliittiset liikkeet sitten ovat vastanneet tähän kehitykseen?

 

Kokoomus tarjoaa ratkaisuksi tarinaa, jossa jokainen on oman onnensa seppä ja saarnaa, että jokaisen suomalaisen pitäisi rakentaa tulevaisuutensa sen varaan, että jokaisesta voi joskus tulla menestyjä. Yrittäjyyttä ja menestystä tarjotaan vastaukseksi epävarmuuteen, yhteisöllisyys korvataan kilpailulla ja hyvinvointivaltio amerikkalaisella unelmalla.

 

Perussuomalaiset taas tarjoavat ratkaisuksi symboleita ja retoriikkaa. Turvattomuuden tunteeseen vastataan puheilla kansallisesta yhtenäisyydestä, uskonnosta, kodista, kotimaasta, jopa veteraanien perintöä esille nostamalla. Samalla esitetään, että erilaisissa epävarmuuden tiloissa elävien ihmisten intressit ovat keskenään ristiriidassa.
Että yhden ihmisen epävarmuus tai köyhyys on syy toisen vastaavalle.

 

Mutta estääkö rajojen sulkeminen maahanmuuttajilta suomalaisten työpaikkojen siirtymistä halpatyömaihin? Ei estä.
Entä johtaako tasa-arvoisen avioliittolain vastustaminen perusturvan tason nostoon?
Ei johda.
Pelastaako ulkomaalaisvastaisuus Suomen talouden? Ei todellakaan.

 

Hyvät toverit ja ystävät,

 

vasemmiston tehtävä nyt on vastata juuri tähän turhautumiseen ja epävarmuuteen, omalla tarinalla, ja omilla konkreettisilla ratkaisuilla. Sellaisilla, jotka ottavat kaikki ihmiset huomioon sekä rakentavat kaikille parempaa ja tasa-arvoista tulevaisuutta.

 

Meidän on jatkossakin kyettävä luomaan ja puolustamaan omia lähtökohtia yhteiskunnallisessa keskustelussa ja haastaa oikeistoa myös talouspolitiikan suurissa linjauksissa, koko ajan huolella perustellen. Valta-aseman saavuttaminen ei ole mahdollista politiikan pikavoittojen kautta. Ensin on rakennettava vastavoima ja sitten noustava vaihtoehdoksi. Se onnistuu vain kovalla ja johdonmukaisella työllä.

 

Siksi vasemmiston ensimmäinen tehtävä on leikkauspolitiikan kyseenalaistamisen. Ja sen kyseenalaistamisen jatkaminen.

 

Oikeistopuolueet haluavat, jopa kaksinkertaisia leikkauksia viime hallituskauteen nähden, ja pyrkivät esittämään, että leikkaaminen ja vyönkiristäminen on ainoa tapa saada talous tasapainoon. Mutta mitä tasapainoa on kymmenen prosentin työttömyysaste? Mitä tasapainoa on viiden miljardin euron vuotuiset työttömyysmenot?

 

Tämän vaalikauden tärkein tavoite on työllisyysasteen nostaminen. Tavoitteeksi tulee asettaa työttömyyden puolittaminen, koska se on ainoa keino saada myös velkasuhde laskemaan. Suomessa maksetaan tällä hetkellä työttömyyskorvauksia lähes yhtä paljon kuin valtio ottaa uutta velkaa. Valtiovarainministeriön virkamiestenkin mukaan suurin osa Suomen talouden sopeuttamistarpeesta saadaan katettua työllisyyttä parantamalla.

 

Tästä huolimatta oikeisto haluaa lisää leikkauksia, joka tulee tarkoittamaan julkisellasektorilla vielä lisää työttömyyttä. Meidät on opetettu pelkäämään velkaa, mutta tikittävää työttömyys- tai työkyvyttömyyskelloa ei vaalipaneeleissa tai tv-studioissa näy.

 

Julkisia menoja leikkaamalla saadaan aikaiseksi vain lisää työttömiä työnhakijoita, ja lisättyä vielä töissä olevien työtaakkaa. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan puolittamisella ja koeajan pidentämisellä saadaan aikaan vain työsuhdeturvan heikentämistä entuudestaan, ei lisää työpaikkoja. Yritysverotusta ja työnantajamaksuja keventämällä sekä äärimaltillisilla palkkaratkaisuilla saadaan vain vähennettyä valtion tuloja sekä heikennettyä suomalaisten ostovoimaa. Työpaikkoja nämä ratkaisut eivät ole tuoneet.

 

Vasemmiston vaihtoehto on leikkauksista pidättäytyminen, kotimaisen ostovoiman parantaminen pienituloisten verotusta keventämällä, investoimalla palveluihin ja asuntotuotantoon, kotimaisten pienyrittäjien aseman parantaminen ja investointien tukeminen uusiin vientiteollisuuden aloihin.

 

Eri tavalla epävarmuudessa elävien vastakkain asettamisen sijasta vasemmiston toisena tehtävänä on nyt esittää ratkaisuja, jotka lisäävät toimeentulon varmuutta niin uuden kuin vanhan työn tekijöille. Perustulon käyttöönotto, nollatuntisoppareiden kieltäminen, verovähennykset alemmissa tuloluokissa ja silpputyölisän käyttöönotto parantavat pätkätyöläisten, pienyrittäjien ja itsensätyöllistäjien asemaa. Suomen irtisanomissuojan parantaminen, työsuojeluun panostaminen sekä uusien vientialojen tukeminen ovat tapoja säilyttää ja luoda uusia työpaikkoja sekä puuttua palkkojen polkemisiin työmailla.

 

 

Ja kolmantena tehtävänä meille, hyvät toverit ja ystävät,

 

on suunnata katse ulospäin, meidän oman liikkeen ulkopuolelle. Meillä ei ole enää varaa puhua vain omillemme, meillä ei ole varaa sulkea ketään liikkeemme ulkopuolelle. Me tarvitsemme enemmän toimintaa, enemmän yhteistyötä, enemmän toimijoita ja entistä vahvempaa liikettä. Aloitetaan se työ nyt, tästä vapusta eteenpäin.

 

Kiitos!