Vaalien jälkipuintia: miksi Suomi ei ole kuin Ruotsi

Vaalien jälkipuintia: miksi Suomi ei ole kuin Ruotsi

Miksi Suomi ei ole kuin Ruotsi.

Ruotsissa 78 prosentin työllisyysaste on tällä hetkellä EU:n korkein. Maalla menee taloudellisesti niin hyvin, että valtiovelka on alhaisimmalla tasolla neljään vuosikymmeneen ja kuluneen demarijohtoisen hallituskauden aikana ei ole oikeastaan leikattu mistään. Sen sijaan on tehty useita hyvinvointia lisääviä panostuksia muun muassa iäkkäiden ja lasten palveluihin. Erään ruotsalaisen vaalianalyytikon mukaan nämä vaalit olivat poikkeukselliset sen takia, että aiemmin asialistaa määrittäneet aiheet kuten työpaikat ja syrjäytyminen loistivat poissaolollaan, sen sijaan keskusteltiin hyvän taloudellisen tilanteen olosuhteissa maahanmuutosta ja ruotsindemokraateista.

Se miksi Suomessa ei tulla näkemään samanlaista vaalikeskustelua kuin Ruotsissa johtuu yksinkertaisesti siitä, että vaikka Suomen työllisyysaste on juuri yltämässä 72 prosenttiin, on se silti kaukana sellaisesta tasosta jossa sen pitäisi olla, valtiontalouden tasapainon näkökulmasta. Suomen julkisen talouden ongelmat ratkeavat vain ja ainoastaan sillä, että työllisyysaste paranee ja työttömyys alenee. Puolueiden esitykset työllisyyden parantamiseksi pitää siksi olla vaalien ykkösaihe täällä. Tämä on tärkeää siitä syystä, että työllisyyskehitys niin ratkaisevasti vaikuttaa lähes kaikkeen muuhun. Lisäksi työmarkkinoiden murroksen aiheuttamat muutokset osaamistarpeisiin tarkoittavat, että täällä on panostettava aivan eri tavalla osaamisen päivittämiseen koko ihmisen elämän ja työuran aikana. Muuten tipumme kehityksestä.

Toinen syy on se, että Suomessa on hallitus joka tämän vaalikauden on leikannut neljä miljardia ennen kaikkea koulutuksesta ja sosiaaliturvasta, samalla kun melkein kaksi miljardia on käytetty hyvätuloisten veroalennuksiin. Tämä politiikka on ollut tuloeroja ja eriarvoisuutta kasvattavaa, ja on samalla ollut haitallista suomalaiselle koulutusjärjestelmälle, jonka toimivuudesta olemme täysin riippuvaisia monessa suhteessa. Suomessa äänestäjät odottavat arvokeskustelua puolueiden talouspoliittisesta linjasta ja siitä, jatkuuko pienituloisten kurjistaminen vai ollaanko jatkossa valmiita kaventamaan tuloeroja.

Kolmas syy on se, että Suomen hallitus on keskeisesti myötävaikuttanut Pohjoismaissa täysin poikkeukselliseen ja erittäin epäoikeudenmukaiseen työmarkkinasopimuksen syntyyn. Kikyn myötä pidennettiin työaikaa nostamatta palkkoja ja leikattiin pienipalkkaisten työntekijöiden lomarahoja. Tämän lisäksi hallitus on leikannut ja monimutkaistanut työttömyysturvaa sekä heikentänyt työehtoja monin tavoin. Suomalaisilla duunareilla on oikeus tietää, jatkuuko tällainen työnantajajärjestöjen sanelema linja ensi kaudella vai ei.

Suomi ei ole Ruotsi myöskään sen takia, että perussuomalaiset ovat istuneet hallituksessa hyväksymässä koko tämän yllä kuvaillun politiikan. Siksi ei ole yllättävää, että he mieluummin puhuisivat vain maahanmuutosta ensi kevään vaaleissa.