The long arm of the law …

Kyynelkaasua, joukkopidätyksiä ja pippurisumutetta. Näin tervehdettiin niitä mielenosoittajia jotka olivat matkustaneet Kööpenhaminaan joulukuussa viime vuonna osoittamaan, että ilmastonmuutos ei koske ainoastaan valtion ja pääoman edustajia, vaan on luokkakysymys sekä maailmanlaajuisesti että paikallisesti.

Pidätykset olivat täysin mielivaltaisia. Riitti, että käveli kadulla banderolli mukanaan, että käveli mielenosoituksessa, että osallistui juhliin. Pidätettiin, koska olit aktivisti tai mielenosoittaja muiden aktivistien tai mielenosoittajien keskuudessa.

16. joulukuuta Kööpenhaminan kaupungin tuomioistuin antoi arvionsa poliisin toiminnasta ilmastokokouksen aikana. Tuomioistuimen mukaan kaikki joukkopidätykset olivat laittomia. Poliisiviranomaiset joutuvat nyt maksamaan korvauksia mielenosoittajille, jotka joutuivat vapaudenriiston kohteeksi laittomin perustein.

Tämä on tärkeä päätös, koska se vahvistaa sen, jonka pitäisi olla itsestään selvää. Kun poliisi ottaa valtuudet pidättää ihmisiä sadoittain eräänlaisena ennaltaehkäisevänä turvallisuustoimenpiteenä, se tarkoittaa itse asiassa sitä, että yhä laajemmalle leviävälle turvallisuusajattelulle annetaan etusija mielenosoitusoikeuteen nähden. Jos tuomioistuin olisi hyväksynyt poliisin toiminnan, olisimme voineet kerralla sanoa hyvästit oikeusjärjestelmämme. Se olisi tarkoittanut, että yksi historiallisesti keskeisimmistä poliittisista oikeuksista olisi koskenut vain niitä, jotka ovat tyytyväisiä nyky-yhteiskuntaan. Toisenlainen tuomio olisi tarkoittanut kansalaisyhteiskunnan ja myös vasemmiston kriminalisointia.

Tuomioistuimen päätös tulee toivottavasti olemaan myös tärkeä vastapaino nykyiselle kehitykselle kohti kansalaisyhteiskunnan yhä tiukempi kontrollointia ja valvontaa. Kansainvälisessä oikeudessa useimmat sopimukset sisältävät poikkeussäännöksiä, jotka liittyvät kansallisen turvallisuuden turvaamiseen, mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana tämän käsitteen tulkinta (ja käyttö) on laajentunut huomattavasti. Tanska ei soveltanut Schengenin sopimusta ilmastokokouksen aikana (siis periaatteessa yhden viikon aikana) ja NATO:n huippukokouksen yhteydessä Portugalissa marraskuussa tänä vuonna evättiin 35 suomalaisen aktivistin pääsy maahan. Siis EU-maa Portugalissa, vaikka vapaa liikkuvuus on Euroopan unionin pyhä lehmä. Yhtäkkiä mielenosoitukset nähdään vakavana uhkana kansalliselle turvallisuudelle.
Ongelmana on se painoarvo, joka turvallisuudelle annetaan, eli se ajattelu, joka on kehittymässä kansallisen turvallisuuden turvaamisen ympärille. Tämä ei ilmene ainoastaan kansalaisyhteiskuntaan kohdistettuna lisävalvontana ja kriminalisointina, vaan kaikkein traagisimmillaan maahanmutto-ja turvapaikkapolitiikassa. Kehitys johtaa meidät kohti tilannetta, jossa kriminalisoidaan ennaltaehkäisevästi. Tuomioistuin Tanskassa huomautti ilmastokokoustapauksessa, että poliisilla ei mitenkään voinut ollut riittävästi näyttöä syyllisyydestä niiden lähes tuhannen ihmisen pidättämiseksi jotka joutuivat vapaudenriiston kohteeksi kokousviikon aikana. No shit. Merkittävää tässä tuomiossa on nimenomaan että tuomioistuin on todennut että poliisin toimivalta ei voi olla näin laaja.

Muun muassa eläinoikeusaktivisteja, talonvaltaajia ja globalisaatiokriitikkoja on pidetty sisäisen turvallisuuden uhkina Suomessa. Suhtautuminen kansallisen turvallisuuden turvaamiseen ennaltaehkäisevin keinoin on poliisiväkivallan ja aktivisteihin kohdistuvan byrokraattisen syrjinnän lisäksi johtanut yhä tehostetumpaan kansalaisten yleiseen valvontaan. Monia meidän oikeuksiamme rajoitetaan jo nyt vedoten yleisen turvallisuuden turvaamiseen. Selkeä esimerkki on tapa, jolla sähköistä oikeussuojamme koko ajan höllennetään. Tulevaisuus tuo varmasti mukanaan ei ainoastaan liikkumisemme ja poliittisen toimintamme valvontaa, vaan kaikkea sitä, mitä teemme verkossa, tarkkaillaan entistä tiukemmin.

… is growing longer and longer.