lakko

Tehokas ja tarpeellinen julkinen sektori

Viime vuosina yksi politiikan muotiaiheista on ollut julkisen sektorin kritisoiminen. Sitä on parjattu ylipaisumisesta ja tehottomuudesta ja on jopa väitetty, että julkinen sektori on Suomen talousongelmien syy. Nämä väittämät, jotka pohjautuvat pitkälti virheellisiin käsityksiin julkisesta sektorista, on tärkeää oikaista, jotta pääsemme pohtimaan, mitä Suomen oikeille talousongelmille pitää tehdä.

Vaikka byrokratian karsimisessa edelleen on työnsarkaa, erityisesti mitä tulee sosiaaliturvaan, on Suomen julkishallinto kansainvälisesti verrattuna hyvin toimivaa. EU:n komission raportin mukaan Suomen julkishallinto on Euroopan unionin tehokkain. Selvityksessä tarkasteltiin koko hallinnon laatua, sen puolueettomuutta ja palveluita. On totta, että julkisen sektorin suhde maamme koko talouteen on kasvanut, mutta tämä johtuu ensisijaisesti yksityisen sektorin ja erityisesti vientiteollisuuden tuotannon romahtamisesta, ei hallinnon paisumisesta.

Julkisella sektorilla töissä olevien osuus kaikista työllisistä on vuosina 2005-2013 pysynyt 28-30 % sisällä. Tämä osuus on huomattavasti pienempi kuin kaikissa muissa maissa missä on samanlainen hyvinvointimalli käytössä, eli kaikissa muissa Pohjoismaissa. Julkinen sektori ei ole syypää Suomen taloudellisiin ongelmiin, vaan vientiteollisuuden rakennemuutos ja yksityiseen sektoriin kohdistuva työn kysynnän puute on. Mutta tämä ei tarkoita, etteikö olisi tarvetta muutoksille myös julkisten palveluiden osalta.

Vuosina 2012-2017 kunnilta jää valtionosuusleikkausten seurauksena melkein seitsemän miljardia euroa saamatta palveluiden järjestämiseen. Tilanteessa, jossa ei ole rahaa, on lähes mahdotonta onnistuneesti toteuttaa rakennemuutoksia palveluihin. Vanhusten laitoshoitoa on siksi ajettu alas ilman riittäviä lisäpanostuksia kotihoitoon ja lastensuojelun menot kasvavat kun ennaltaehkäiseviin matalan kynnyksen perhepalveluihin ei ole riittävästi rahaa. Riittävä rahoitus ennaltaehkäisyyn on siksi edellytys sille, että tarve raskaisiin korvaaviin palveluihin saadaan vähenemään. Tämän lisäksi on edelleen kehitettävä palveluita yhden luukun periaatteen mukaisesti lisäämällä eri toimijoiden yhteistyötä ja kokoamalla tiettyjen ryhmien kuten nuorten tai perheiden palvelut saman katon alle.

Leikkaamalla julkisista menoista ainoastaan heikennetään meidän kaikkien tarvitsemien palveluiden laatua, lisätään työntekijöiden kuormitusta, kasvatetaan terveyseroja ja heikennetään ennaltaehkäisyä. Suomen taloudellisia ongelmia julkisen sektorin leikkaaminen ei myöskään ratkaise, koska julkissektori ei ole niitä synnyttänyt. Siihen tarvitaan yksityistä kulutuskysyntää lisäävää elvytyspolitiikkaa sekä elinkeinopoliittinen strategia vientiteollisuudelle.