Kolumni julkaistu Kansan uutisissa 6.9.2013
Jyrki Kataisen Heureka-foorumi sai yhtä paljon huomiota osallistujien vakavasti vinoutuneen sukupuolijakauman kuin tapahtumassa tehtyjen poliittisten linjausten ja ulostulojen takiakin. Vaikka se Kataisen tarkoitus tuskin ollut, on tärkeää että 8 naista 52 osallistujasta herättää huomiota.
Yhtä lailla tärkeää on ymmärtää, että tämä ei ollut mikään foorumin osalta sattunut suunnitteluvirhe, vaan heijasti sitä todellisuutta, joka maamme päättävissä kabineteissa ja saunailloissa vallitsee. Kun viime viikon lopulla päätettiin työmarkkinaratkaisusta, iloisessa tuposeurueessa ei ollut ainuttakaan naista. Silloin tasa-arvokeskustelijat ja media vaikenivat.
Mikä on sukupuolen merkitys politiikassa? Ideaalitilanteessa, ei minkäänlainen. Vasemmistolaisen politiikan yhtenä niin toiminnallisena kuin sisällöllisenä tavoitteena tulee olla sukupuoliroolien murtaminen niin, ettei sukupuoli vaikuttaisi siihen, mistä asioista voi olla päättämässä tai mistä poliittisista kysymyksistä sinua pidetään asiantuntevana. Kyse on rajaavien ja pakottavien muottien räjäyttämisestä auki niin, että jokainen on vapaa olemaan ensisijaisesti itsensä.
Tämä ideaali on vielä kaukana, sillä sukupuolella on edelleen hyvinkin paljon merkitystä. Yhteiskunnan sukupuolittuneet rakenteet ja odotukset näkyvät siinä, ketkä meidän asioista päättävät, ja myös päätösten sisällöissä. Hyvä esimerkki tästä on hallituksen linjaamat rakenneuudistukset.
Ensi vuonna suunnataan puoli miljardia Helsinki-Vantaan laajentamiseen, asuntojen rakentamiseen sekä teiden ja ratojen kunnossapitoon, eli miesvaltaisille rakennusaloille. Tämä on osoitus siitä, miten tärkeässä elvytyskeskustelussa huomio suunnataan aina miesvaltaisiin teollisuus- ja rakennusaloihin.
Kuntien osalta taas, joissa töissä olevista 430 000 henkilöstä 4/5 on naisia, hallitus haluaa säästää miljardin karsimalla tehtäviä ja toinen miljardi kuntien “tuottavuutta†nostamalla. Erityisesti tavoite tuottavuuden kasvattamisesta lisää merkittävästi painetta henkilöstövähennyksiin niissä palveluissa, joissa jo tehdään elintärkeää työtä matalalla palkalla ja liian vähillä käsipareilla.
Tämän lisäksi hallitus lisää työn tarjontaa rajoittamalla tasa-arvon kannalta keskeistä subjektiivista päivähoito-oikeutta sekä jakamalla kotihoidontuen tasan heterosuhteessa elävien vanhempien kesken. Tämä perustuu oletukselle, että työn tarjontaa lisäämällä luodaan työpaikkoja ja kasvua.
Pidän sinänsä selvänä, että sukupuolittuneiden rakenteiden muuttamiseksi tarvitaan myös pakottavia toimia valtiovallan taholta. Ongelma kotihoidon osalta on se, että tavoitteena ei pääministerin puheidenkaan perusteella ollut miesten patistaminen kotiin ja tasaisempi työnjako, vaan naisten pakottaminen työelämään. Kotihoidon tuen taso, joka on muutamia satoja euroja kuukaudessa, pitää kyllä miehet töissä, ja tulee mitä todennäköisemmin johtamaan siihen, että sen käyttö vähenee huomattavasti.
Politiikan ydinkysymyksiin kuuluu oleellisesti tulonjako. Tulonjaon muuttamisen lisäksi vasemmiston tulee murtaa myös luokkarakenteita uusintavat sukupuoliroolit.
No Comments