Pienyrittäjän kertomus sotesta

Pienyrittäjän kertomus sotesta

Sain tällä viikolla sähköpostin turkulaiselta hammaslääkäriyrittäjältä, joka ylläpitää omaa, isoihin ketjuihin kuulumatonta pientä vastaanottoa. Hän kirjoitti minulle, että “kaksi kuukautta terveydenhuollon valinnanvapauslakiluonnoksen julkistamisen jälkeen en vieläkään ole nukkunut yhtään yötä hyvin”. Hammaslääkäri ja hänen kolleegansa ovat todella huolissaan siitä, miten hallituksen sote-malli vaikuttaa heidän kaltaisiin pieniin yrittäjiin.

Hallituksen sote-malli on ongelmallinen pienyrittäjille monella tapaa. Ensinnäkin, mikään pienyrittäjä ei tule perustamaan sote-keskusta. Se edellyttää sellaista pääomaa ja sellaisia resursseja, joita löytyy vain isoista konserneista. On myös epätodennäköistä, että he pääsisivät mukaan erikoisairaanhoidon puolella avautuville asiakassetelimarkkinoille.

Todennäköisemmin näitä seteleitä tullaan käyttämään siihen, että kevyempiä erikoisairaanhoidon toimenpiteitä ostetaan näiltä samoilta isoilta firmoilta. Pienyrittäjien ainoa teoreettinen mahdollisuus on päästä mukaan sote-keskusten alaisille maksusetelimarkkinoille, ja niilläkin isoilla toimijoilla on hyvin määrävä asema sekä markkinoilla että neuvotteluissa maksettavista korvauksista.

Toinen ongelma liittyy maakunnan palveluyhtiöön. Kun julkiset palvelut rinnastetaan yksityisiin tarkoittaa se pienyrittäjien näkökulmasta myös sitä, että ne joutuvat kilpailemaan maakunnan kanssa. Turkulaisen hammaslääkärin sanoin, “en mitenkään koe olevani samalla viivalla maakunnan kanssa”. Hän toteaa myös, että potilaiden valinnanvapaus nykymallissa on paremmalla tolalla. Niin on myös pienyrittäjien asema.

Hallituksen omassa arviossa pakkoyhtiöittämis- ja ulkoistamismallista todetaan kaksi keskeistä asiaa tähän liittyen. Siinä arvioidaan, että nimenomaan suurten yritysten asema tulee vahvistumaan, jonka lisäksi siinä epäillään, että ne markkinaosuudet, jotka vallistevat järjestelmän käyttöönoton aikaan, tulevat jäämään pitkäaikaisiksi. Suomessa sote-palvelutuotanto on viimeisten vuosien aikana yhä vahvemmin keskittynyt isojen firmojen hallintaan.

Tämä isojen konsernien sote ei ole se uudistus, joka suomalainen hyvinvointivaltio tai suomalaiset pienyrittäjät tarvitsevat.