Naistenpäivän juhlapuhe Turussa 8.3.

Naistenpäivän juhlapuhe Turussa 8.3.

Hyvät ystävät, naiset,

tuntuu erityisen merkitykselliseltä juhlistaa naistenpäivää tänään, koska vain noin kuuden viikon päästä tullaan tässä maassa ratkaisemaan Suomen suurin nais- ja tasa-arvokysymystä.

Silloin käydään eduskuntavaalit. Eduskuntavaaleissa VALITAAN Suomen hyvinvointivaltion tulevaisuuden suunta, ja se, hyvät kuulijat, on Suomen suurin tasa-arvokysymys.

Olen erästä projektia varten viime aikoina käynyt läpi suomalaisen hyvinvointivaltion syntyprosessia ja kansalaisten aktiivisuutta siinä. On yksi tarina, joka mielestäni erityisen hyvin osoittaa, että hyvinvointivaltio on naisen paras ystävä, ja myös naisten aktiivisen taistelun tulos.

Vuonna 1957 Suomessa elettiin vielä melko ankaraa aikaa. Vuonna 1956 oli järjestetty iso yleislakko protestina työttömyyttä, jatkuvia hinnankorotuksia ja silloisen hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan. Yleislakon jälkeen tiukkaa rahapolitiikka kuitenkin jatkettiin, hinnat jatkoivat nousua, ja siitä seuranneen valtion kassakriisin takia hallitus esitti lapsilisien maksamisen lykkäämistä. Koska lapsilisät oli keskeinen tulonlähde monille perheille, suututti tämä suunnitelma yhden hyvin keskeisen yhteiskunnallisen vaikuttajaryhmän: äidit.

Lapsilisämielenosoituksia järjestettiin Helsingissä keväällä 1957 ja äitejä koko maasta, kuten esimerkiksi Mäntsälästä, Kuopiosta, Porvoosta ja Kajaanista sekä esimerkiksi Lahden ja Espoon perheenemännät ja Kittilän pitäjän naiset muodostivat lähetystöjä jotka vierailivat eduskunnassa puhumassa lapsilisien puolesta. Taistelu huipentui kesäkuussa 1957, jolloin järjestettiin 3000 äidin ja isän mielenosoitus samanaikaisesti kun lapsilisien puolesta taistelevat kansanedustajat valmistautuivat niin sanottuun jarrutuskeskusteluun.

Jarrutuskeskustelun taustalla oli se, että eduskunnan olisi pitänyt hyväksyä laki lapsilisien maksun siirtämisestä ennen kesäkuun viimeistä päivää, jolloin lapsilisät voimassa olevan lain mukaan menisivät täysimääräisinä maksuun. Siirtoa vastustaneet kansanedustajat pitivät eduskunnassa puheita niin kauan, että vuorokausi ehti vaihtua. Kansalaiset seurasivat jännitysnäytelmää suoran radiolähetyksen kautta. Puhemies lopetti lopulta täysi-istunnon heinäkuun ensimmäisenä päivänä kaksikymmentäviisi minuuttia yli puolenyön.

Lapsilisät oli pelastettu, ja siitä kiitos kuuluu kaikille niille vihaisille äideille, jotka lähtivät kaduille.

Vuonna 2015 taas voimme todeta, että nämä viimeiset vuodet ovat olleet aika raskaita ystävällemme hyvinvointivaltiolle. Sitä on jatkuvasti syytetty tehottomuudesta ja ylipaisumisesta, ja surullisesti kyllä, täysin syyttä. EU:n komission tuoreen raportin mukaan Suomen julkishallinto on Euroopan unionin tehokkainta. Selvityksessä tarkasteltiin koko hallinnon laatua, sen puolueettomuutta ja palveluita. Ja mitä tulee julkisen sektorin kokoon, ei se ole viimeisten vuosien aikana juurikaan muuttunut, mutta yksityinen sektori taas, on kyllä laman takia supistunut – ja huolella.

Ystävämme hyvinvointivaltio on myös kärsinyt jatkuvasta rahapulasta.

Vuosina 2012-2017 kunnilta jää valtionosuusleikkausten seurauksena melkein seitsemän miljardia euroa saamatta palveluiden järjestämiseen. Vanhusten laitoshoitoa on ajettu alas ilman riittäviä lisäpanostuksia kotihoitoon ja lastensuojelun menot kasvavat kun ennaltaehkäiseviin matalan kynnyksen perhepalveluihin ei saada panostettua riittävästi rahaa.
Kuntaliiton mukaan leikkauksiin on vastattu muun muassa henkilöstön käyttöä tehostamalla.

Hyvät kuulijat,

noin neljä viidesosaa kuntien työntekijöistä on naisia. “Tehostaminen” tarkoittaa heidän työtaakkansa ja kuormituksena lisäämistä. Konkreettisesti seuraukset ovat sijaisten palkkaamiskiellot, avustajien määrän vähentäminen, ryhmäkokojen kasvu sekä aikataulujen kiristäminen. Yhteistoimintamenettelyt aiheuttavat stressiä ja epävarmuutta jotka kohdistuvat koko työyhteisöön. Julkisten menojen leikkaukset kohdistuvat siksi suurelta osin juuri naisten jaksamiseen ja naisten työhyvinvointiin ja arkeen.

Myös julkisten palveluiden käyttäjistä iso osa on naisia. Koti- ja hoivatyövastuu jakautuu perheissä edelleen hyvin epätasaisesti. Siksi toimivilla julkisilla palveluilla on keskeinen rooli siinä, että ne mahdollistavat niin yksin asuville kuin perheellisille naisille työnteon, yhteiskunnallisen aktiivisuuden ja harrastamisen. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on hyvä esimerkki todella keskeisestä hyvinvointipalvelusta.

Joten näin naistenpäivänä ja vaalien lähestyessä, toivoisin meiltä tasa-arvon kannattajilta ennen kaikkea kahta asiaa:

Ensinnäkin, että me muistamme, että hyvinvointivaltio tosiaan on naisten ystävä

ja, että muistamme kaikkia niitä naisia ennen meitä, jotka ovat taistelleet kovaa lapsilisien ja päivähoito-oikeuden puolesta. Ilman näitä etuja ja palveluita ei Suomi olisi edennyt näin pitkälle tasa-arvon osalta.

Ja toiseksi, että me kaikki, tällaisena aikana jolloin vaalikampanjoihin lähdetään leikkauslistat edellä, riippumatta omasta puoluekannastamme tai poliittisista näkemyksistämme, muistutamme kaikille, että hyvin toimivat julkiset palvelut on parasta tasa-arvopolitiikkaa mitä voi tehdä!