Myyttejä ja vastauksia Kreikasta

Myyttejä ja vastauksia Kreikasta

Suomessa käytävä julkinen keskustelu niin Syrizasta kuin Kreikasta on lähes poikkeuksetta todella harhaanjohtavaa sekä poliittisesti tarkoitushakuista. Pohjanoteerauksesta ansaitsee kunniamaininnan Saska Saarikoski, joka HS:n kolumnissaan onnistui typistämään koko Kreikan kohtalon ja kaiken eurokriisin yhteydessä käydyn poliittisen kamppailun lausuntoon siitä, että ”kreikkalaiset luulevat olevansa merkityksellisempiä kuin ovat”.

Kreikan tulevaisuus on monella tapaa vaakalaudalla, ja sekä euroryhmä että kansainvälinen valuuttarahasto IMF pelaavat erittäin vaarallista peliä. Käyn tässä tekstissä läpi jotain yleisiä harhakuvitelmia ja väitteitä Kreikasta, pyrkimyksenä antaa vaihtoehtoisen kuvan siitä, miksi nyt yhtäkkiä ollaan Grexitin kynnyksellä.

 

”Kriisi johtuu siitä, että kreikkalaiset ovat eläneet yli varojensa”

Kreikan taloudellisten ongelmien taustalla on niin korruptioon ja huonon taloudenpidon kuin rahaliiton rakenteisiin liittyvät seikat. Maassa on pitkä historia rakenteellisesta korruptiosta, joka on muun muassa johtanut valtavaan poliittiseen koneistoon ja poliittisten virkanimitysten traditioon. Elinkeinoelämän puolella vahvat suvut ovat onnistuneet lobbaamaan itselleen verohelpotuksia ja –vapauksia. Tämän lisäksi Kreikkaa on vaivannut heikko verohallinto, jonka seurauksena verojen maksamatta jättäminen on ollut yleinen ongelma. Näitä ongelmia luomassa ja toimimattomia rakenteita ylläpitämässä ovat vuorotellen vallassa olleet Kreikan kokoomus Uusi demokratia ja Kreikan sosialidemokraatit Pasok. Päästäkseen jäseneksi rahaliittoon Kreikka sai maan taloudenpidon kaunistamiseksi apua surullisen kuuluiselta investointipankki Goldman Sachilta.

Rahaliitossa Kreikan ongelmaksi muodostui myös rahaliiton rakenne. Kreikan talous on vahvasti kotimarkkinavetoista ja maan vientisektori ei pärjännyt yhteisessä valuutta-alueessa. Kreikalle kävi kuten muillekin kriisimaille: muodostui pysyviä kauppatasealijäämiä, eli maa toi enemmän tavaraa kuin vei. Kreikkalaisten heikosta vientisektorista hyötyi pysyvien kauppataseylijäämien maat kuten Saksa ja Suomi. Samaan aikaan Kreikkaan virtasi yksityistä lainarahaa pohjoiseurooppalaisilta pankeilta tätä mahdollistamaan. Pankit varmistivat kulutuksen jatkumisen antamalla Kreikalle euromaana lainaa halvemmalla kuin mitä olisi pitänyt.

Kun EU:n tilastoviranomainen Eurostat jo vuonna 2004 esitti epäilyksensä Kreikan tilinpidon oikeellisuudesta ja pyysi lisää valtuuksia tarkastaa maan taloudenpitoa, esti Ranska ja Saksa valtuuksien laajentamisen. Kun totuus Kreikan talouden tilasta finanssikriisin jälkimainigeissa paljastui vuoden 2009 lopulla, nousivat valtionlainojen korot niin korkealle, ettei Kreikka käytännössä enää saanut luottoa markkinoilta.

 

”Rahaa on kaadettu Kreikkaan”

Rahaa on kaadettu pohjoiseurooppalaisille yksityisille liikepankeille. Kriisin alettua Kreikassa euroalueen johtajat tekivät huonoja ratkaisuja toisen jälkeen. Olisi pitänyt toteuttaa kreikkalaisten velkojen alaskirjauksia ja siirtää vastuu holtitonta lainanantoa harrastaneiden pankkien aseman turvaamisesta niille joille se kuului, eli pohjoiseurooppalaisille maille kuten Saksalle ja Ranskalle. Pankkien pääomittamista vastaan olisi hallitusten pitänyt vaatia omistusosuuksia pankeista.

Sen sijaan alettiin kriisiä hoitaa tavalla, josta tavalliset kansalaiset niin Pohjois- kuin Etelä-Euroopassa ovat kärsineet. Kreikalle myönnettyjen tukipakettien kautta turvattiin pankkien saatavat. Yksityisten liikepankkien yksityisestä velasta tehtiin tukipakettien kautta julkista, kun velkaa toisilleen tukipakettien jälkeen olivat lopulta niin Kreikka ja muut euromaat (kahdenkeskisten lainojen kautta) kuin Kreikka ja IMF sekä Kreikka ja EKP lainan myöntämistä varten perustettujen rahoitusvakausmekanismien kautta. Näiden ”mekanismien” eli käytännössä yksityisten pörssiyhtiöiden kuten EVM:n kautta myönnettyjen lainojen takaajina ovat muut euromaat. Vaikka suoraa rahansiirtoa ei kahdenkeskisten lainojen ja mekanismin pääomittamista lukuun ottamatta ole tarvittu, riskin kantavat veronmaksajat.

 

”Kreikkalaiset eivät ole tehneet mitään tai tarpeeksi uudistuksia”

Tukipakettien ehdoiksi asetettiin vaatimuksia rakenteellisista uudistuksista ja isoista leikkauksista julkisiin menoihin. Näitä on Kreikassa toteutettu katastrofaalisin seurauksin.

Vuodesta 2010 vuoteen 2014 maan bruttokansantuotteesta hävisi 25 prosenttia, eli neljäsosan. Työttömyys on 27 prosenttia ja iso osa koulutetuista nuorista on lähtenyt ulkomaille töitä etsimään. Julkiselta sektorilta on hävinnyt yhteensä 300 000 työpaikkaa. Palkat ovat samalla tasolla kuin 2000-luvun alussa, ja ovat laskeneet enemmän kuin missään muussa teollistuneessa maassa toisen maailmansodan jälkeen. Troikan, eli komission, IMF:n ja Euroopan keskuspankin johdon vaatimuksesta on myyty eli yksityistetty valtion omaisuutta pilkkahintaan ja luovuttu kolmikantaisesti työmarkkinajärjestelmästä. Minimipalkkaa on laskettu ja terveydenhuoltojärjestelmä on leikkausten seurauksena romahtanut. Sairaudet kuten malaria ovat tehneet paluun eikä ihmisillä ole varaa lääkkeisiin. Eläkkeet ovat pienentyneet 48 prosenttia ja kaksi kolmasosaa kreikkalaisista eläkeläisistä elävät köyhyysrajalla tai sen alapuolella.

Rajun kulukuurin seurauksena Kreikkaan on syntynyt sosiaalinen kriisi. Työttömänä on edelleen yli joka neljännes ja maan velkasuhde on kriisihoidon alettua noussut melkein 180 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Talouskuri Kreikassa on ainoastaan lisännyt todennäköisyyttä, ettei Kreikka kykene maksamaan velkojaan takaisin.

 

”Kreikkalaiset eivät ole pitäneet kiinni tehdyistä sopimuksista”

Kreikkalaiset ovat toteuttaneet troikan leikkausvaatimuksia katastrofaalisin seurauksin. Vähemmälle huomiolle kuitenkin jäivät rakenteelliset uudistukset kuten verokierron ja -välttelyn vähentäminen ja eläkejärjestelmän uudistaminen.

On myös muita sopimuksia joista troikka ei osaltaan ole pitänyt kiinni. Yksi esimerkki on kansalaisten sosiaalisten oikeuksien turvaamiseksi luotu kansainvälinen sopimus, Euroopan sosiaalisten oikeuksien peruskirja. Myös EU:n omia perussopimuksia on kriisin yhteydessä rikottu, erityisesti mitä tulee kirjaukseen, että unioni torjuu sosiaalista syrjäytymistä ja edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua. Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat varoittaneet, että ihmisoikeusloukkaukset ovat lisääntyneet talouskurin yhteydessä Euroopassa. Jotkut leikkaukset ovat myös todettu Kreikan oikeuslaitoksen mukaan lainvastaisiksi.

Lopulta kyse on myös siitä, saavatko kansalaiset vaatia muutosta harjoitettuun politiikkaan. Kun Syriza kesäkuussa neuvotteli uusimman lainaerän ehdoista, oli kyse pelkästään siitä, että maa halusi sopia ehdoista, jotka olisivat mahdollistaneet työllisyyden ja talouden kohentamisen, ei siitä, etteikö maa halunnut sopia lainkaan.

 

”Syriza on antanut kreikkalaisille katteettomia lupauksia”

Syriza voitti tammikuussa 2015 pidetyt parlamenttivaalit ohjelmalla, joka rakentui neljän kokonaisuuden pohjalle. Ensimmäinen oli humanitaarisen kriisin ratkaiseminen, mikä tarkoitti muun muassa sähkön ja asunnon turvaamisen kaikille tarvitseville sekä ruokatuen järjestämistä. Toinen kokonaisuus käsitteli verotusta ja sen oikeudenmukaistamista. Kolmas keskittyi työllisyyden parantamiseen ja neljäs julkishallinnon uudistamiseen. Syrizan slogan oli ”toivo on tulossa” ja kampanja rakentui vahvasti viestiin siitä, että talouspolitiikan suuntaa on mahdollista muuttaa.

Syrizan tavoitteena oli siksi myös neuvotella lainojen ehdot uudestaan niin, etteivät ne entisestään pahentaisi sosiaalista kriisiä, mutta mahdollistaisivat talouden saattamisen kuntoon. Tälle tavoitteelle puolue sai kansalaisilta mandaatin.

Onko tällaisella ohjelmalla kampanjoiminen vastuutonta tai edustaako se katteettomien lupausten antamista? Mielestäni ei. Leikkauspolitiikka on Euroopassa ollut epäonnistunut niin työttömyyden kuin velkaantumisen vähentämisessä. Silti oikeisto tekee kaikkensa tämän doktriinin pelastamiseksi. Kun muualla maailmalla ihmetellään miksi Eurooppa leikkaa itsensä hengiltä, syyttävät Euroopan talouskuripuolueet taloudellisesti toimimattoman ja sosiaalisesti äärimmäisen epäoikeudenmukaisen talouskuripolitiikan haastajia ”vastuuttomiksi”.

 

”Kreikka oli kasvu-uralla ennen kuin Syriza pääsi valtaan”

Kreikan talous kasvoi vuoden 2014 toisella ja kolmannella vuosineljänneksellä. Kasvu johtui puhtaasti hyvästä turismikesästä, koska turismi oli ainoa toimiala, jonka kohdalla kasvua oli. Syy Kreikan turismin nousulle on arvioitu olevan Egyptin ja muiden Pohjois-Afrikan maiden epävakaa tilanne. Vaikka turismin kasvu toki on ilahduttava uutinen, on täysin selvää, ettei Kreikka turismin turvin tule poikkeuksellisen syvästä lamasta nousemaan.

Kasvu kääntyi laskuun vuoden 2014 viimeisellä vuosineljänneksellä, eli kesän loputtua ja ennen kuin Syriza pääsi valtaan, joka tapahtui vasta tammikuun lopussa pidettyjen vaalien jälkeen.  Syriza ei siis edes ollut vallassa kun talouskasvun suunta kääntyi.

 

”Kreikkalaiset haluavat jättää velat maksamatta”

Syriza haluaa neuvotella sopimuksen, joka mahdollistaa talouden kuntoon saattamisen Kreikassa ja ei ainakaan pahenna Kreikan sosiaalista kriisiä. Tämän lisäksi maan valtiovarainministeri on ehdottanut velkojenvaihtosopimusta sekä velkataakan helpottamista velkajärjestelyiden kautta.

 

Mistä tässä neuvottelupositiossa on kyse, sosiaalisen kriisin ja ihmisten köyhdyttämisen välttämisen lisäksi?

  1. Tiukka menokuuri ei alenna velkaantumista

Kriisihoidon alettua vuonna 2009 Kreikan velkaantumisaste on noussut  113 prosentista 177 prosenttiin.

greece-government-debt-to-gdp

 

  1. Tiukka menokuuri ei alenna työttömyyttä

Kreikan työttömyysasteen kehitys kriisihoidon ajalta.

greece-unemployment-rate

 

  1. Tiukka menokuuri ei luo kasvua

Kreikan talouden kasvukehitys kriisihoidon ajalta sekä Kreikan bruttokansantuotteen kehitys.

greece-gdp-growth

greece-gdp

 

”Neuvotteluiden kariutuminen johtuu siitä, että Syriza vaatii liikoja”

Kreikan hallitus oli jo valmis merkittäviin myönnytyksiin velkojien vaatimuksesta. Ennen kaikkea hallitus oli jo myöntynyt budjettiylijäämätavoitteisiin, jotka käytännössä tarkoittavat kuripolitiikan jatkamista. Kreikalle on asetettu pitkän aikavälin tavoitteeksi 3,5 prosentin ylijäämä BKT:stä. Tämän voi verrata vaikkapa Suomen valtion tällä hetkellä tekemään alijäämään. Samaten Kreikan hallitus oli myös suostunut uudistamaan eläkejärjestelmää varhaiseläkkeiden karsimiseksi, mutta ei ollut valmis hyväksymään suoria leikkauksia, koska noin kaksi kolmasosaa eläkeläisistä elää köyhyysrajan tuntumissa tai sen alapuolella.

Ylijäämien tekeminen Kreikan tämänhetkisistä taloudellisista lähtökohdista käsin edellyttää edelleen niin rakenteellisia uudistuksia, veronkorotuksia kuin säästöjä. Kreikan valtiovarainministeri Yannis Varoufakis kirjoittaa omassa analyysissaan neuvotteluista siitä, kuinka jo Kreikan neuvotteluehdotus olisi ollut erittäin vaikea saada Kreikan parlamentista läpi, johtuen siitä, että sekin sisälsi merkittäviä jo köyhdytettyihin kreikkalaisiin kohdistuvia leikkauksia ja lupauksen talouskurin jatkamisesta. Tämän lisäksi euroryhmä ja IMF eivät olleet valmiita antamaan lupauksia laina-aikojen pidentämisestä Kreikan tilanteen helpottamiseksi tulevien kuukausien aikana.

Tätä taustaa vasten Kreikan valtiovarainministeri Yanis Varoufakis esitti lauantaina euroryhmälle, että lainaohjelmaa pidennettäisiin parilla viikolla, jotta kreikkalaiset ehtisivät järjestää kansanäänestyksen. Käytännössä kyse on siitä, että hallitus ei koe omaavansa mandaattia hyväksyä merkittäviä talouskuritoimenpiteitä, sillä puolue on saanut mandaatin taistella juuri tätä linjaa vastaan. Toisaalta hallitus ei myöskään koe omaavansa mandaattia erota rahaliitosta, koska Syriza ei tällaista tavoitetta ole ikinä asettanut.

Euroryhmä kieltäytyi ehdotuksesta ja piti kokouksen ilman Kreikkaa. Euromaiden johtajien täystyrmäys kreikkalaisten pyynnölle kysyä kansan mielipidettä on mahdotonta ymmärtää.

 

Mitä nyt tapahtuu?

Yksi mahdollinen skenaario on, että Kreikka ja velkojat pääsevät vielä sopimukseen. Käytännössä tämä tarkoittaisi talouskurin jatkamista sekä sitä, että Kreikka olisi jatkossakin IMF:n ja euromaiden taloudellisen määräysvallan ja kontrollin alaisuudessa. Syrizalle tämä vaihtoehto olisi luonnollisesti vaikea, puolueella olisi todennäköisesti vaikeuksia saada tulokselle hyväksyntää parlamentissa. Tässä vaihtoehdossa Kreikan talouden heikko kehitys jatkaisi, lisäten koko ajan todennäköisyyttä sille, että velkojen osalta joudutaan sopimaan esimerkiksi laina-aikojen pidennyksistä.

Toinen skenario on Grexit, eli Kreikan ajautuminen maksukyvyttömyyteen. Tämän vaihtoehdon ongelma on seurausten ennakoimattomuus. Teoriassa siirtyminen omaan valuuttaan saattaisi lisätä hallituksen talouspoliittista liikkumavaraa, mahdollistaa velkojen maksamatta jättämisen ja työllisyyden edistämistä. Toisaalta erosta seuraisi melko varmasti sosiaalinen kaaos tuontihyödykkeiden hintojen kuten sähkön noustessa merkittävästi, ja jo heikossa asemassa olevien tilanteen vaikeutuessa entisestään. Suomelle tämä vaihtoehto saattaisi tuoda suurimmat taloudelliset tappiot, koska tässä tilanteessa Kreikka saattaisi yksinkertaisesti ilmoittaa, ettei aio maksaa velkoja takaisin. Syriza tämä vaihtoehto olisi todennäköisesti vähintään yhtä vaikea kuin edellinen.

Mitä pitäisi tehdä?

Kreikan kriisissä ei ole enää kyse Kreikan talouden kuntoon laittamisesta suomalaisten rahojen takaisin saamiseksi tai euroalueen taloudesta. Kyse on puhtaasti ideologiasta ja talouskuriin perustuvan talouspoliittisen linjan aseman pelastamisesta. Kuten tässä kirjoituksessa todetaan, on kyse “äärimmäisestä tulonjakopolitiikasta, jonka laaja hyväksyminen eurooppalaisten poliitikoiden, talousviisaiden ja erityisesti toimittajien ja median keskuudessa kertoo karua kieltä eurooppalaisesta arvoyhteisöstä”.

Talouskuria ajavat poliitikot pitävät kiinni vaatimuksistaan Kreikan talouskurin jatkamisesta siitä huolimatta, että se todistetusti ei ole aiheuttanut kuin vakavaa haittaa maalle, siitä huolimatta, että se uhkaa ajaa Kreikan ulos euroyhteistyöstä ja siitä huolimatta, että he siten vaarantavat koko EU:n poliittisen projektin.

Tarvitaan

1. Suomeen laaja talouskuria vastustava liike, joka myös kytkee kehityksen Kreikassa siihen, mitä Suomessa tulevien neljän vuoden aikana tullaan näkemään. Kevään suuret mielenosoitukset varhaiskasvatuksen ja koulutuksen leikkauksia vastaan osoittavat, että tilausta sellaiselle on. Eduskunnan sisällä on ensimmäistä kertaa punavihreä oppositio, joka pystyy toimimaan kansalaisliikkeiden kanssa yhteistyössä. Suomessa on alettava kokoamaan kansalaisliikkeitä yhteistyöhön leikkauspolitiikan haastamiseen, osoittamalla, kuinka kuripolitiikka vaikuttaa kielteisesti laajasti eri ihmisryhmien asemaan.

2. Kreikka tarvitsee velkajärjestelyn ja vapautta keskittyä rakenteellisiin uudistuksiin. Se tarkoittaa maan hallitsemattoman suureksi kasvaneen velkataakan pienentämistä, ja talouskuriin pakottavista ehdoista luopumista. Syriza voitti vaalit pitkällä listalla omista reformeista, joiden toteuttaminen kasvattaa työllisyyttä ja verokertymää. Niin Suomen kuin koko euroalueen etu on ennen kaikkea se, että Kreikka saa taloutensa ja yhteiskuntansa kuntoon.

3. Demokratiaa. Mikäli se ei ole mahdollista rahaliitossa, tiedän ainakin itse kumman valitsen.