Monen kerroksen yhteiskunta

Monen kerroksen yhteiskunta

Ylen A-studiossa näytettiin 30.9. videopätkä Finnairin Espanjassa pidetystä koulutustilaisuudesta. Espanjalaiselle matkustamohenkilökunnalle pidetyssä tilaisuudessa matkustamoturvallisuuden johtaja ilmoittaa, että koulutettavia toivotaan tulemaan töihin myös suomalaisten työntekijöiden mahdollisen lakon aikana.

Finnairin johdon toimintaa on syystä ruodittu osoituksena vihreiden omistajapoliittisesta linjasta. Heidi Hautalan ohjauksessa valtio toimii kuin mikä tahansa yksityinen yritys sen sijaan, että se omistajaohjauksen avulla edistäisi työntekijöiden hyvinvointia ja työehtojen kunnioittamista. Työntekijöiltä vaaditaan joustoa jouston perään samalla kun johto kouluttaa rikkurityövoimaa.

Mutta Finnairin tapaus paljastaa ennen kaikkea niitä työmarkkinoiden rakenteita, jotka muodostavat suurimman uhan niin suomalaisille työehdoille kuin ammattiyhdistysliikkeellekin. Suomen lentoemäntien ja stuerttien liiton kotisivuilla julkaistussa kirjoituksessa koulutukseen osallistunut kertoo, kuinka se oli toiminut valonpilkahduksena Espanjan synkässä taloustilanteessa. Vihdoin olisi mahdollisuus töihin, vaikka työehdot eivät olleet etukäteen tiedossa ja yritys ei halunnut nimeänsä julki. Ennätyskorkea työttömyys motivoi ottamaan töitä kuin töitä vastaan.

Talouskurin runtelemassa Euroopassa työnantajat hyödyntävät korkeaa työttömyyttä ja työntekijöiden vapaata liikkuvuutta polkeakseen palkkoja ja heikentääkseen heidän neuvotteluasemaa. Leikkausten seurauksena reaalitalouden tila ei etelässä kohene.

Korkea työttömyys kriisimaissa luo Eurooppaan monen kerroksen työmarkkinat. Matalapalkkatyövoiman reserveistä houkutellaan ihmisiä töihin juurikin niihin samoihin maihin, jotka talouskuria niin ahkerasti peräänkuuluttavat. Työnantajien voitot kasvavat ja palkat laskevat myös täällä kun paikallisen työvoiman väitetään olevan ”liian kallista”.

Toinen esimerkki kerrostumisesta on thaimaalaiset marjanpoimijat. Marjateollisuus ei olisi yhtä kannattavaa, mikäli suomalaisia työehtoja ja palkkatasoa sovellettaisiin poimijoihin. Ongelman ratkaisuksi on luotu järjestelmä, jossa työpanoksensa myyvät eivät lain mukaan ole metsissä työsuhteessa vaan “yrittäjinä”. Sen sijaan, että kyseenalaistettaisiin tämäntyyppisiin työehtoihin perustuvan teollisuuden kestävyys, toistetaan niin mediassa kuin päättäjienkin toimesta kolonialistisia tulkintoja asemaansa tyytyväisistä ja aina-niin-ahkerista thaimaalaisista.

Nämä esimerkit osoittavat, miksi vain “suomalaisen työn” puolustaminen ei enää ole tässä maailmassa mahdollista, eikä järkevää. Puolustaakseen työntekijöiden kannalta järkevää palkkatasoa, kunnollisia työehtoja ja työntekijöiden järjestäytymisoikeutta, tarvitaan toimia näiden edistämiseksi kaikissa maissa. Siksi talouskurin vastustaminen ja thaimaalaisten marjanpoimijoiden asian edistäminen on tärkeää suomalaiselle ammattiyhdistysliikkeelle. Ja siksi tarvitaan myös sekä vahvaa vasemmistoa eurooppalaisella tasolla että yhteistyötä Euroopan rajojen yli.

Kolumni julkaistu Kansan uutisissa 5.10.