Mitä tein Turussa viime valtuustokaudella?

Mitä tein Turussa viime valtuustokaudella?

 

Kuluneella kaudella olen ehtinyt toimia niin valtuustoryhmän puheenjohtajana, kaupunginhallituksen jäsenenä kuin kaupunginhallituksen konsernijaoston jäsenenä. Näissä tehtävissä sekä neuvotellessa eri puolueiden välillä sain hyvän käsityksen Turun kaupungin päätöksenteosta ja sen epäkohdista.

 

Kuluneella valtuustokaudella olemme vasemmistoliiton ryhmän kanssa tehneet sinnikkäästi töitä muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulutuksen alibudjetointia vastaan. Olemme puolustaneet kaupungin pieniä päivähoitoyksikköjä sekä vastustaneet toriparkkia ja Turku Energian mukaan lähtemistä Fennovoima-hankkeeseen. Itselleni tärkeitä kysymyksiä, joiden parissa olen erityisesti työskennellyt, ovat seuraavat:

 

Demokraattisempaa päätöksentekoa

 

Vasemmistoliitto jäi Turku-sopimuksen ulkopuolelle heti kauden alussa. Syynä oli, että sopimus edusti epädemokraattista päätöksentekotapaa, joka siirtää päätöksentekoa kulisseihin ja kasvattaa suhteettoman paljon suurimman poliittisen ryhmän asemaa. Sopimus myös rajaa valtuustoryhmien mahdollisuuksia tuoda omat kantansa ja näkemyksensä julki.


Turku-sopimuksen mukaan siihen osallistuvat ryhmät sitoutuvat merkittävissä päätösasioissa olemaan hiljaa valtuuston kokouksissa, vaikka oma kanta olisi hävinnyt neuvotteluissa. Kun neuvottelupöydissä ovat läsnä käytännössä kaikki valtuustoryhmät, tekee tämä koko päätöksentekoprosessista epädemokraattisen.

 

Oma käsitykseni politiikasta ei ole sovitettavissa yhteen sen kanssa, että poliittiset puolueet itse suostuvat vähentämään mahdollisuuksiaan tehdä politiikkaa avoimesti näin merkittävällä tavalla. Mitä vaikeampi päätös, sitä tärkeämpää on osoittaa, että vaihtoehtoja ja vastuuta kantavia päättäjiä on olemassa. Vasemmisto on ollut ja sen pitää edelleenkin
olla kansanliike, joka toimii niin valtuustoissa ja kabineteissa kuin niiden ulkopuolellakin. Jotta me pystyisimme tähän, emme voi suostua poliittiseen saneluun ja sopimukseen, joka vähentää politiikan avoimuutta näin merkittävällä tavalla.

 

Parempi henkilöstöpolitiikka kaupungin omistamissa yhtiöissä

 

Turku tunnetaan muualla Suomessa siitä, että kaupunki on ollut eturintamassa yhtiöittämässä palveluita. Vuonna 2011 kaupunginvaltuusto teki periaatepäätöksen  Kiinteistöpalvelu-, Talotoimi-, Viher- ja Kunnallistekniikkaliikelaitosten yhtiöittämisestä. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä ainoana puolueena äänesti yksityistämistä vastaan. Tämän lisäksi kaupunki vielä päätti asteittain kilpailuttaa omilta yhtiöiltä tuotettuja palveluita. Tämä johti yhtiöissä irtisanomisiin ja lomautuksiin ja yhtiöt joutuivat todella haastavaan markkinatilanteeseen. Palveluiden yhtiöittäminen on myös johtanut demokratian vähenemiseen.


Osakeyhtiöt eivät toimi läpinäkyvästi eivätkä demokraattisesti. Kaupunginhallituksen ja konsernijaoston rooli on jäänyt lähinnä kaukaiseksi valvontaelimeksi. Konsernijaoston jäsenenä pidin yhteyttä henkilöstön edustajiin ja pyrimme estämään kilpailutukset.

Sosiaalisen luototuksen käyttöönotto

 

Sosiaalisen luototuksen kautta kunta voi myöntää kohtuuhintaista lainaa sellaisille vähävaraisille kuntalaisille, jotka esimerkiksi luottotietojen menetyksen takia eivät voi saada lainaa pankista. Lainaa on yleensä mahdollista saada noin 500–15000 euroa, ja lainojen tarkoitus on auttaa velkakierteeseen joutuneita pääsemään nopeasti takaisin jaloilleen. Sosiaalisen luoton käyttöönotto vaatii kunnalta alkuinvestoinnin, mutta se ei kasvata kunnan menoja, kun lainoja maksetaan takaisin.

Turussa sosiaalisen luototuksen käyttöönotosta linjattiin ensimmäisen kerran vuoden 2013 uudistusohjelma nimellä kulkevan säästöohjelman yhteydessä. Se oli yksi harvoja toimenpiteitä säästö-ohjelmassa, joka olisi ollut parannus palveluihin ja yksi ainoista, jota ei toteutettu. Tällä hetkellä sosiaalinen luototus on käytössä Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Tampereella, Oulussa ja Jyväskylässä.

 

Toimeentulotukikäytäntöjen parantaminen pienituloisille

 

Toimeentulotuen perusosa siirrettiin vuoden 2017 alusta huonoin seurauksin Kelan maksettavaksi. Siihen asti sen maksatuksesta vastasi Turun kaupungin sosiaalitoimisto. Erityisen ongelmallista Turussa oli puuttunut mahdollisuus hakea toimeentulotukea sähköisesti sekä Turun vuokratasoon liian alhaiset hyväksytyt asumismenot.

Tein alkukesästä 2015 kolme valtuustoaloitetta toimeentulotukea koskevien käytänteiden parantamiseksi. Ensimmäinen aloite koski sähköistä hakemista. Turku oli ainoa iso kaupunki, jossa tämä mahdollisuus edelleen puuttui. Toinen aloite koski toimeentulotuen hakemiseen liittyvän byrokratian karsimista ja kolmas hyväksyttyjen enimmäisasumismenojen korottamista. Turussa oli jo useamman vuoden ajan määritelty huomioitavaksi enimmäisvuokraksi yksin asuvalle 460 euroa kuukaudessa. Näin halpoja vuokra-asuntoja on vaikeaa löytää Turusta ja vastaavan kokoisissa kaupungeissa taso on ollut paljon korkeampi: Tampereella ja Jyväskylässä 550 euroa ja Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla 675 euroa. Aloitteeni ei tullut hyväksytyksi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

 

Kunnianhimoisempaa kulttuuripolitiikkaa

 

Turku haluaa profiloitua kulttuurikaupunkina – siihen on hyvät edellytykset! Kaupungissa on Taideakatemian tarjoamaa kulttuurialan koulutusta sekä paljon aktiivisia ammattitaiteilijoita. Kuluneella kaudella tein kaksi aloitetta liittyen kaupungin kulttuuripolitiikkaan. Toinen niistä koski Safe Haven-taitelijaresidenssin perustamistaja toinen prosenttiperiaatteen laajentamista koskemaan myös yksityisiä rakennuttajia.

Safe Haven tarkoittaa eri kaupunkeihin perustettuja residenssejä, jotka tarjoavat niin lyhytaikaisia kuin pitkäaikaisempia, kahden vuoden turvaresidenssejä vainotuille ja uhan alla eläville taiteilijoille esimerkiksi Syyriasta tai Palestiinasta. Suomen ensimmäinen Safe Haven residenssi on ollut toiminnassa Helsingissä vuoden 2016 alusta.

Prosenttiperiaate on Turun kaupungissa käytössä kaupungin julkisissa rakennuskohteissa, jonka kautta noin prosentti rakennushankkeen kustannuksista ohjataan taideteosten hankintaan. Prosenttiperiaatetta on mahdollista laajentaa koskemaan isompia kokonaisuuksia ja jopa kokonaisia uusia kaupunginosia. Taidekaavalla tai taideohjelmalla tarkoitetaan tiettyä aluekokonaisuutta varten laadittua suunnitelmaa, jossa määritellään millä kaikin tavoin uudelle asuinalueelle toteutetaan taidetta.

Taidevelvoitteen sisällyttäminen tontinluovutusehtoihin on tapa laajentaa prosenttiperiaatetta  koskemaan yksityisiä rakennuttajia. Tällöin velvoite prosenttiperiaatteen toteuttamisesta olisi myös yksityisillä rakennuttajilla. Se on hyvä tapa elävöittää arkiympäristöä ja samalla luoda työskentelymahdollisuuksia paikallisille taiteilijoille.