Miksi vaaleissa ei puhuta tarpeeksi osa 3: Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Miksi vaaleissa ei puhuta tarpeeksi osa 3: Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Vaalien alla on kuultu paljon puheenvuoroja siitä, kuinka eri teemoista ei ole puhuttu “tarpeeksi”. Kirjoitan siksi blogisarjaa teemoista, joista minun tai jonkun muun mielestä ei ole puhuttu riittävästi. Kolmantena vuorossa on vasemmistoliiton näkemykset ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Näissä vaaleissa on puhuttu hyvin vähän ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Laajempi keskustelu olisi ollut tärkeää, sillä uusi eduskunta määrittelee Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjat. Olisi siis hyvä tietää, millaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa puolueet ajavat. Valitettavasti kuitenkin ainoa ulko- ja turvallisuuspoliittinen aihe, joka viime viikkoina on aiheuttanut keskustelua, on Antti Rinteen kommentti siitä, että Suomea ei ehkä huolittaisi Natoon, vaikka hakisimme jäsenyyttä.

Koska kaikilla puolueilla on vaalikampanjointivaihe päällä, on tämä niin sanottu Nato-optio keskustelu saanut erikoisen suuret mittasuhteet. Kehitysministeri Anne-Mari Virolainen kommentoi twitterissä, että Rinne ”tuli kylväneeksi ulkomaisiin tahoihin epävarmuutta siitä, pidämmekö Nato-optiotamme todellisena vai emme.” Ilkka Kanerva varoitti Rinteen Nato-lausuntojen vievän Suomea harmaalle vyöhykkeelle ja muistutti, että puheet noteerataan niin EU:ssa kuin suurvalloissakin. Petteri Orpo piti Rinteen kommenttia käsittämättömänä ja Sipilän mielestä se kaventaa Suomen liikkumavaraa.

Antti Rinne ei kuitenkaan edusta ainakaan vielä Suomen hallitusta tai ole pääministeri. On hyvin erikoinen väite, että niin sanotun ”pääministeriehdokkaan” puheet voisivat näin vahvasti vaarantaa Suomen turvallisuuden.

Nyt on ollut myös puhetta siitä, että Suomi olisi Kataisen hallituskaudella sulkenut Nato-option oven, koska vasemmiston esityksestä hallitusohjelmaan lisättiin lause: ”Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.”  On hyvä kuitenkin muistaa, että vaikka Kataisen hallitusohjelman kirjaus Natosta oli tiukempi kuin Sipilän hallituksen, syntyi esimerkiksi silti juuri Kataisen kaudella Suomen ja Naton surullisen kuuluisa isäntämaasopimus. Nato-optio siis tuskin on sulkeutunut myöskään Antti Rinteen lausuntojen seurauksena.

Vaalikeskusteluissa olisi kuitenkin paljon oleellisempaa puhua puolueiden ulko- ja turvallisuuspoliittisista linjauksista ja Nato-kannoista perusteluineen, kuin spekuloida sitä, että huoliiko Nato meidät jäsenekseen.

Suomalaisten enemmistö suhtautuu sitä paitsi mielipidetiedustelujen mukaan edelleen kriittisesti Nato-jäsenyyteen. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n viime marraskuussa julkaistun kyselyn perusteella Suomen Nato-jäsenyyttä kannattaa 20 prosenttia suomalaisista ja Nato-jäsenyyden kannatus on laskenut neljänä peräkkäisenä vuotena. Siinäkään mielessä ei ole oleellista keskustella siitä, huoliiko Nato meidät jäsenekseen.

Vasemmistoliiton mielestä Suomen ei pidä hakea Nato-jäsenyyttä. Sotilaallinen liittoutumattomuus on Suomelle vakautta edistävä ratkaisu. Se mahdollistaa Suomelle kokoaan suuremman roolin kansainvälisen rauhan edistäjänä. Nyt kun kansainväliset jännitteet ovat kasvaneet niin maailmalla kuin Itämeren alueella, tarvitaan sellaisia sotilaallisesti liittoutumattomia maita kuin Suomi ja Ruotsi. Suomen pitkä linja sotilaallisesti liittoutumattomana ja aktiivista ja rauhaa edistävää ulkopolitiikkaa harjoittavana maana on säilytettävä.

Nato-optio spekulaatioiden sijaan olisi tärkeää, että Suomen viesti maailmalle on selkeä siinä, että olemme sotilaallisesti liittoutumattomia. Suomen pitää panostaa voimakkaasti Itämeren ja pohjoisten alueiden turvallisuuspoliittisen jännityksen lieventämiseen.