Koulutusleikkaukset eivät tulleet puskista

Koulutusleikkaukset eivät tulleet puskista

Maanantaina eduskunnan täysistunto loppui vasta puoli viideltä aamulla. Se ei ole normaalia, mutta ei myöskään tavatonta joulukuun loppupuolella. Kaikki ensi vuoden talousarvioon liittyvät lait, eli säästölait, pitää saada hyväksyttyä ennen joulua ja talousarviota.

Tiistaina aamulla edustajat palasivat saliin äänestämään. Tiistaina hyväksyttiin pitkä lista heikennyksiä opiskelijoiden toimeentuloon ja koulutuksen rahoitukseen. Kun vasemmistoliitossa tiedotimme seurauksista muun muassa opiskelijoiden tulotasoon, olivat ihmisten reaktiot järkyttyneitä. Samalla monet myös ihmettelivät puuttuvaa huomiota asian ympärillä – missä olivat uutiset, opiskelijajärjestöjen kannanotot ja mielenilmaukset? Menikö Suomen historian suurin leikkaus opintorahaan näin pienellä huomiolla?

Kyllä se valitettavasti taisi mennä, ja on syytä pohtia miksi.

Kyllä, leikkaukset ovat olleet tiedossa siitä asti, kun hallitus julkaisi hallitusohjelmansa. Opintotukiuudistuksesta on puhuttu keväästä asti, jolloin hallitus huhtikuun budjettiriihessä löi lukkoon uudistuksen suuntaviivat. Mutta lakiesitykset annettiin vasta tänä syksynä. Niitä on käsitelty eduskunnassa syksyn aikana kaikessa hiljaisuudessa ja ne etenivät äänestyksiin asti ilman sen suurempaa julkista painetta. Tämä on todella ongelmallista monesta syystä.

Ensinnäkin, emme saa turtua leikkauksiin niiden määrän takia. Tämä on juuri se taktiikka, millä Sipilän hallitus tekee politiikkaa. Kun viikko viikon jälkeen vyörytetään uusia heikennyksiä, leikkauksia ja yksityistämisiä koskien milloin mitäkin, on vaarana että totumme huonoihin uutisiin. Kun mielipideilmasto on muutettu suotuisammaksi leikkauksille, silloin hallituksen ei enää tarvii pelätä kansalaisten protesteja.

Toinen ongelma hiljaisuudessa on se, että julkisella paineella todella on väliä sen suhteen, minkälaisia ratkaisuja tehdään. Tämä hallitus on myös kunnostautunut perumalla pitkän listan esityksiä, jotka ovat herättäneet julkista keskustelua. Päivähoitomaksujen korotuksista luovuttiin. Hoitajamitoituksen alentamisesta luovuttiin. Eläkeläisten asumistuen lakkauttamisesta luovuttiin. Rintamalisien leikkauksista luovuttiin. Harmaan talouden torjuntamäärärahojen vähentämisestä luovuttiin. Hallintarekisterin laajentamisesta luovuttiin. Veronkiertäjien armahduslaista luovuttiin. Kotouttamistuen leikkauksestakin luovuttiin, tosin siitä kiitosta perustuslaille.

Kolmas ongelma hiljaisuudessa on se, että se helposti johtaa poliittisen muistinmenetyksen pahentumiseen. Julkinen keskustelu ja julkinen paine päätöksentekoprosessien loppuun asti, on tärkeä tapa lisätä kaikkien tietoa siitä, mitä eduskunnassa tapahtuu ja pitää hallitusta tilivelvollisena tekemistään päätöksistä. Nyt vaikuttaa siltä, että monet järjestöt näkevät taistelun olevan ohi heti siinä vaiheessa, kun hallituksen esitykset on annettu ja taustavaikuttamisen mahdollisuudet päättyneet. Politiikka on paljon enemmän kuin taustavaikuttamistyö.

Joten, vielä kerran – mistä tiistain äänestyksissä oli kyse?

Opintorahasta leikataan 122 miljoonaa. Se on tietääkseni suurin leikkaus, joka Suomessa on koskaan tehty opintotukeen. Se on myös suurin yksittäiseen etuuteen kohdistuva leikkaus tällä hallituskaudella. Yksittäisen opiskelijan kohdalla se tarkoittaa, että kuukaudessa on käytettävissä 90 euroa vähemmän rahaa. Se on pienituloiselle ihmiselle todella merkittävä summa.

Leikattu osuus on tarkoitus korvata opintolainalla.

Opintolaina ei tällä hetkellä ole suosittua opiskelijoiden keskuudessa, ymmärrettävistä syistä. Kaikista yliopisto-opiskelijoista lainaa nosti lukuvuonna 2012/2013 vain 18 prosenttia. Opintorahaa saavienkin keskuudessa osuus on alle 40 prosenttia.

Vastahakoisuus on täysin ymmärrettävää aikana, jolloin työmarkkinoiden rakenteen ja työn luonteen muutos on tuonut epävarmuuden pysyväksi osaksi nuorten suomalaisten elämää. Korkeakoulututkinto ei enää ole tae työpaikasta tai hyvästä palkasta. Siksi monet eivät halua kartuttaa merkittävää velkataakkaa jo opiskeluvaiheessa. Tämä on se sukupolvi, jonka vastuulle leikkausvimmainen hallitus nyt haluaa siirtää velanoton. Ilmeisesti hallitus arvioi, että yksittäisen pienituloisen opiskelijan velkakestävyys on parempi kuin Suomen valtion, joka tällä hetkellä saa lainaa negatiivisella korolla.

Niin kova on hallituksen halu velkaannuttaa nuorisomme, että se on muuttamassa jopa lakia niin, että jatkossa lainaa voidaan myöntää myös useita maksuhäiriömerkintöjä saaneille nuorille. Sen sijaan, että heidän toimeentulonsa taattaisiin sosiaaliturvan muodossa, kuten kaikkien muiden kohdalla toimitaan, nuoret sysätään velkapolulle.

Lainapainotteisen mallin ongelma koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmasta piilee siinä, että eri taustoista tulevilla on erilainen riskinottohalukkuus ja -kyky, mikä suomeksi sanottuna tarkoittaa, että toisilla on suurempi kynnys hakeutua korkeakouluun. Suomessa koulutus on jo nyt voimakkaammin periytyvää kuin muissa Pohjoismaissa. Siirtyminen opintotukimalliin, jossa opiskelijoiden odotetaan rahoittavan yhä suuremman osan toimeentulostaan itse lainan muodossa, uhkaa vahvistaa tätä kehitystä entuudestaan.

Tämän lisäksi hallitus päätti siirtää opiskelijat yleisen asumistuen piiriin.

Siinä on sekä hyviä että huonoja puolia. Pienituloiset yksinasuvat opiskelijat hyötyvät. Yleinen asumistuki on ympärivuotinen ja huomioi opiskelijoiden asumislisää paremmin paikkakuntakohtaiset erot vuokratasossa.

Ongelmat ovat sen sijaan siinä, että uudistus rahoitetaan leikkaamalla kaikkien pienituloisten asumistukea saavien tukea. Perheellisten opiskelijoiden toimeentulo heikkenee. Tätä uudistusta ei olisi pitänyt tehdä ennen kuin Suomessa on otettu käyttöön perheellisille opiskelijoille suunnattu huoltajakorotus. Tarve huoltajakorotukselle on nyt suurempi kuin koskaan aikaisemmin.

Tämän lisäksi viidennes opiskelijoista menettää nyt asumisen tuet kokonaan. Iso osa näistä ovat opiskelijoita, jotka elävät samassa kotitaloudessa työssäkäyvän puolison kanssa. Harva nuori työssäkäyvä on erityisen hyvätuloinen, ja nyt heidän odotetaan rahoittavan opiskelevan puolison elämää nykyistä enemmän. Tämän lisäksi samassa taloudessa elävien tulot lasketaan yhteen, vaikka niillä olisikin erilliset vuokrasopimukset. Tämä johtaa ongelmiin erityisesti sellaisissa talouksissa, joissa opiskelijat ja työssäkäyvät asuvat yhdessä, sekä kimppakämpässä.

Lopuksi hallitus päätti myös leikata ammatillisesta koulutuksesta 190 miljoonaa.

Leikkaukset heikentävät koulutuksen laatua entuudestaan, heikentää ammatillista aikuisopiskelua, vaikeuttavat koulutustakuun toteutumista ja lisäävät opetushenkilöstön työttömyyttä.

Säästöjen toteuttamiseksi on myös valittu mahdollisimman huono malli. Sen sijaan, että leikkaukset olisi jaksotettu useammalle vuodelle tai kytketty suoraan ensi vuoden ammatillisen koulutuksen uudistuksen yhteyteen, tehdään 190 miljoonan leikkaukset kerralla ja vuosi ennen sisällöllistä uudistusta.

Ammatillisen koulutuksen puolella on toisin sanoen jo tehty isoja säästöjä. Oppilaitoksissa on jouduttu voimakkaasti sopeuttamaan toimintaa jo edellisen kauden aikana tehtyjen leikkausten vuoksi. Siksi nyt esitetyt lisäsäästöt tulevat näkymään poikkeuksellisen voimakkaasti.

Se tarkoittaa, että opettavaa henkilöstöä vähennetään, ryhmäkokoja suurennetaan ja lähiopetusta vähennetään. Paikkakunnilla, joissa nuorisoikäluokat pienenevät, tehdään leikkauksia myös aloituspaikkojen määrään. Se tarkoittaa, että alueelliset erot tulevat kasvamaan. Nuorten koulumatkat ovat jo nyt pidempiä ammattiin opiskelevien kuin lukiolaisten kohdalla. Huonoin on tilanne Itä- ja Pohjois-Suomessa. Leikkaukset seurauksena on vaara, että koulutuksen saavutettavuus heikkenee entuudestaan näillä alueilla. Se tarkoittaa, että meillä ei enää ole varmaa tietoa siitä, toteutuuko koulutustakuu enää koko maassa.

Lopuksi,

Vaihtoehtoja on. Kuten toimme esille jo kesällä, olisivat nämä koulutukseen ja opintotukeen kohdistuvat leikkaukset olleet peruttavissa luopumalla hyvätuloisille suunnatuista verokevennyksistä sekä uudistamalla osinkoverotusta.

Kokoomus menee kuntavaaleihin varhaiskoulutus ja koulutus vaalikärkenä. Se on kyllä törkeintä äänestäjien huijaamista, mitä maassa on pitkään aikaan tehty. Tällaista sanojen ja tekojen täydellistä ristiriitaa on mahdollista paljastaa vain tuomalla esille minkälaisia käytännön päätöksiä samat puolueet ajavat eduskunnan tasolla.