Talouskuripolitiikan kannattajat ovat jo pitkään olleet dilemman edessä. Taantuman jatkuessa leikkauslinja on osoittautunut juuri niin toimimattomaksi, kuin mitä sen vastustajat ovat alusta asti väittäneet. Samalla yhä useampi taho on alkanut vaatia elvyttävää finanssipolitiikkaa. Financial Timesin (23.11.) mukaan vasemmisto on ollut oikeassa vaatiessaan velkajärjestelyjä.
IMF, OECD, Mario Draghi sekä jopa G20-ryhmä vaativat elvytystä. Suomessakin talousasiantuntijat antoivat täystyrmäyksen kokoomusedustajan esitykselle valtiontalouden velkajarrusta valtiovarainvaliokunnan kuulemisessa.
Elvytyksen kerätessä yhä laajempaa kannatusta ja työttömyyden jatkuessa korkeana, on oikeiston pakko reagoida. Omien virheiden myöntämisen sijaan uusi viesti on, että talouskurin lisäksi tarvitaankin myös kasvua. EU:n komission uuden puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin keskeisimpiä vaalilupauksia oli työllisyyttä edistävä investointipaketti. Sen kasaaminen annettiin komission kasvusta, työllisyydestä ja investoinneista vastaavan varapuheenjohtajan Jyrki Kataisen vastuulle.
Katainen esitteli kasvupakettinsa marraskuun lopussa. Tavoitteena on saada ainakin 315 miljardin edestä investointeja reaalitalouteen kolmen vuoden aikana. Tätä varten luodaan uusi rahasto, johon sijoitetaan 21 miljardin verran julkista eli veronmaksajien takaamaa alkupääomaa. Sillä aiotaan houkutella loput rahaston pääomasta yksityisiltä rahoitusmarkkinoilta. Kataisen sanoin kyseessä on “yksityisten pääomien vivutuksesta julkisten riskilainojen avulla”.
Yksityisten investointien houkuttelemisen lisäksi komissio aikoo listata hyviä investointihankkeita ja luoda sijoitusystävällistä ympäristöä purkamalla sääntelyä. Käytännössä julkinen valta tulee toimimaan tappioiden takaajana. Yksityistä pääomaa houkutellaan mukaan sillä, että veronmaksajat kärsivät aina mahdolliset luottotappiot ensin, ja vasta sitten sijoittajat. Kuten oikeiston aiemmassa kriisipolitiikassakin: tappiot sosialisoidaan, voittoja ei.
Kataisen-Junckerin kasvupaketti on oikeiston vastaus politiikkansa toimimattomuuteen ja kritiikkiin. Talous- ja rahaliiton rakenteisiin ei edelleenkään koskettaisi. Näin siitä huolimatta, että EKP:n matalan koron politiikka on nykyrakenteessa johtanut siihen, että yksityisten finanssilaitosten pääoma on kasvanut roimasti ja reaalitalouden investoinnit loistavat edelleen poissaolollaan, koska kysyntää ei ole.
Valtioiden lainottamisen sijasta ollaan nyt “houkuttelemassa” näitä yksityisiä pääomia edistämään työllisyyttä veronmaksajille epäedullisilla diileillä. Saksan annettaisiin jatkaa koko euroalueen taloudellista tasapainoa horjuttavalla kiristyslinjalla. Mikä tärkeintä, koko niin sanottu “elvytys” hoidettaisiin pääosin julkistalouksien rakenteiden ulkopuolelta. Tämän vuoksi takeita paketin onnistumisesta ei ole. Velka- ja alijäämärajoitteista pidetään edelleen tiukasti kiinni, vaikka julkistalouksien kiristystoimet vain ovat heikentäneet kansantaloutta.
Kasvupaketti perustuu edelleen oikeiston pölyiseen huoneentauluun, jonka mukaan valtioiden elvyttäminen lainarahalla on pahasta. Näin siitäkin huolimatta, että valtiot saisivat lainaa ennätysalhaisella korolla, ja pystyisivät julkisrahoitteisilla investoinneilla ja niiden ohjauksella helposti kasvattamaan kokonaiskysyntää ja työllisyyttä.
Ekspansiivisen finanssipolitiikan hyödyt olisi myös helppo jakaa tasaisesti koko väestölle esimerkiksi työpaikkatakuun ja matalapalkka-aloille kohdistuvien palkankorotusten kautta. Elvytyksen yhteydessä on seurattava myös sen tulonjakovaikutuksia. Taloustieteilijä Pavlina Tchernevan syyskuussa julkaistun tutkimuksen mukaan niin Ruotsissa kuin Yhdysvalloissa kaikista suurituloisin kymmenes on hyötynyt eniten “perinteisestä” elvytyspolitiikasta (silloin kun sitä on harjoitettu), . Näyttöä “trickle down”-politiikan toimivuudesta ei edelleenkään ole.
Kolumni julkaistu Kansan uutisissa
No Comments