“Järkivihreys” ei ole vihreyttä lainkaan

“Järkivihreys” ei ole vihreyttä lainkaan

Kolumni Dan Koivulaakson vaalilehdessä

Stubbin hallitusta yleisesti on moitittu siitä, ettei se ole saanut hallituksen viimeisen vuoden aikana mitään aikaiseksi. Ympäristöpolitiikan osalta kritiikki ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Stubbin johtama tynkähallitus on ehtinyt toteuttamaan poikkeuksellisen paljon huonoa ympäristöpolitiikkaa. Ensin hallitus antoi vihreää valoa Fennovoimalle, sitten tuore ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen ilmoitti, että pitkään valmisteltu soidensuojeluohjelma pannaan jäihin. Ministerin perustelu oli, että hän haluaa selvittää ohjelman jatkamista vapaaehtoisuuden pohjalta.

Kokoomuksen suosotku on looginen jatkumo sääntelynpurkupolitiikalle. Puhumalla yleisesti normipurkutalkoista ja sääntelyn vähentämisestä luodaan kuvaa lainsäädännöstä lähtökohtaisesti kielteisellä tavalla rajoittavana tai pakottavana. Puhumalla normien purkamisesta yleisesti, kokonaan erittelemättä, minkälaiset lait ovat turhia, häivytetään keskustelu lainsäädännön tarkoituksesta ja tavoitteista. Silloin kyse ei ole tietyn byrokratian vähentämisestä vaan esimerkiksi koko luonnonsuojelun toteuttamisesta “vapaaehtoisuuden” pohjalta.

Kun politiikka jätetään täysin ihmisten hyväntekeväisyyden armoille, ei ole enää mahdollista ohjata mihin hyväntahtoisuus kohdistuu. Lastensairaalalle ollaan valmiita lahjoittamaan rahaa, mutta esimerkiksi kehitysvammaisten lasten asuntoloita vastustetaan voimakkaasti kun näitä ollaan sijoittamassa naapurustoon. Norppien suojeluun ollaan valmiita lahjoittamaan rahaa kuukausittain, mutta kuinka moni maanomistaja on valmis vapaaehtoisesti siirtämään suoalueensa suojelun piiriin?

Vuonna 2013 pakkolunastuksia tehtiin yhteensä 711 kappaletta, joista 2,5 prosenttia luonnonsuojelullisiin tarkoituksiin. Maiden pakkolunastaminen on jo nyt viimesijainen keino, jota käytetään ennen kaikkea tiehankkeiden yhteydessä. Myös Fennovoiman ydinvoimalahankkeen yhteydessä on haettu tontteja pakkolunastukseen. Yllättävää kyllä, kokoomus ei ole esittänyt, että pakkolunastuksista tulisi luopua tie- tai ydinvoimalahankkeiden yhteydessä. “Järkivihreys” taitaakin olla sitä, että vain luonnonsuojelullisista tavoitteista ja arvoista ollaan valmiita tinkimään.

Soidensuojeluohjelman toimeenpano siirtyy ensi hallitukselle, Grahn-Laasosen päätettyä pidentää valmisteluprosessia yksityisten maiden osalta. Myös luonnonsuojelulakia on tarkoitus tarkistaa ensi hallituskaudella. Luonnon- ja myös eläinsuojelun näkökulmasta on olemassa riski, että sääntelynpurkua ajavat kokoomus ja keskusta tulevat madaltamaan suojelun tasoa sekä sitovuutta ottamalla käyttöön vapaaehtoisuuteen pohjautuvia keinoja ja puitelakeja, sitovien standardien sijaan. Luonnon monimuotoisuuden hupeneminen on katsottu ilmastonmuutostakin vakavammaksi ympäristökatastrofiksi. Huhtikuussa kannattaa äänestää punavihreää ehdokasta, joka suhtautuu vakavasti tämän tämän uhan torjumiseen.