Hallitus taas kerran opiskelijoiden ja pienituloisten kukkarolla

Hallitus taas kerran opiskelijoiden ja pienituloisten kukkarolla

Tänä syksynä on syystä keskusteltu paljon hallituksen eriarvoistavasta politiikasta. Pienituloisten elämää on kurjistettu, samalla kun talouspoliittinen liikkumavara on käytetty suurituloisia suosiviin verokevennyksiin. Surullinen tosiasia on se, että valtiontalouden rakenteellinen alijäämä kasvaa ensi vuonna, vaikka pienituloisten etuuksien leikkaamista on perusteltu sillä, että “pitää laittaa Suomi kuntoon”.

Opiskelijat kuuluvat niihin ihmisryhmiin, jotka ovat kärsineet eniten viime vuosien aikana harjoitetusta talouspolitiikasta. Suurin yksittäinen etuuteen kohdistunut leikkaus tällä vaalikaudella oli opintorahaan kohdistunut 112 miljoonan leikkaus, jonka lisäksi koulutuksesta on leikattu kaikilla asteilla varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen.

Tätä leikkausta ikään kuin “paikkaamaan” hallitus on esittänyt huoltajakorotuksen opintotukeen sekä opiskelijoiden siirtämistä yleisen asumistuen piiriin. Huoltajakorotus on tervetullut rakenteellinen uudistus, mutta perheellisten opiskelijoiden toimeentulo jää siitä huolimatta huonommaksi kuin hallituksen aloittaessa. Opiskelijoiden siirtäminen yleisen asumistuen piiriin parantaa joidenkin opiskelijoiden taloudellista tilannetta, mutta jättää edelleen suuren osan opiskelijoista heikompaan asemaan kuin ennen tämänhallituksen aloittamista. Opiskelijoiden siirtäminen yleisen asumistuen piiriin astui voimaan elokuun alussa tänä vuonna, ja vain kolme kuukautta sen jälkeen hallitus esittää yleisen asumistuen muuttamista tavalla, joka tulee heikentämään erityisesti kimppakämpissä ja pienissä yksiöissä asuvien opiskelijoiden asemaa. Tämä on todella hävytöntä.

Hallitus jatkaa myös kaikkien pienituloisten asumistukea saavien ihmisten aseman heikentämistä. Välittömänä heikennyksenä toimii hallituksen päätös jatkaa enimmäisasumismenojen jäädyttämistä. Pitkällä aikavälillä päätös vuokraindeksin vaihtamisesta elinkustannusindeksiin tulee puolestaan tarkoittamaan, että asumistuen taso jää jälkeen yleisestä vuokratason noususta.

Tämä esitys perustuu ilmeisesti hallituksen sisällä jo ilmenneeseen täydelliseen tietämättömyyteen siitä, miten asumistuki itse asiassa toimii. Toukokuussa Petteri Orpo sanoi kyselytunnilla, että “jos me korvaamme käytännössä sataprosenttisesti vuokran, se johtaa vääjäämättömästi vuokrien kasvuun, mikä on nähtävissä käyristä ja tilastoista.” Tässä lauseessa on peräti kaksi asiavirhettä. Asumistuki ei kata vuokraasataprosenttisesti. Käyrien ja tilastojen valossa myöskään väite asumistuen ja vuokratason yhteydestä ei pidä paikkaansa Orpon esittämällä tavalla.

Asumistuessa on sekä perusomavastuu että yläraja hyväksytyille asumismenoille. Vuonna 2015 Kela kertoi asumistuen korvaavan keskimäärin 49 prosenttia todellisista asumismenoista. Siis viisikymmentä prosenttia, ei sata.

Ei ole myöskään löydettävissä tutkimuksia, jotka tukisivat väitettä yleisen asumistuen siirtymisestä suoraan vuokriin. Kelan johtavan tutkijan mukaan asumistukimenojen kasvu johtuu ennen kaikkea siitä, että asumistukea saa entistä useampi.

1990-luvulla oli pidempi jakso, jolloin asumistuen enimmäisasumismenoja ei korotettu, mutta vuokrat nousivat siitä huolimatta. Aivan kuten viime vuosina, myös vuosina 2003 ja 2004 yleisen asumistuen vuokranormeja ei korotettu, mutta vuokrat ovat nousseet kuluttajahintoja nopeammin. Vuokrat nousivat Tilastokeskuksen mukaan keskimäärin 2,2 prosenttia, kun taas kuluttajahintojen yleinen nousu jäi 0,4 prosenttiin. Opintotuen asumislisän tason pysyminen samana vuodesta 2005 alkaen ei ole myöskään säästänyt opiskelijoita vuokrankorotuksilta, jotka ovat olleet samaa suuruusluokkaa kuin yleinen vuokrakehitys.

Mitä tulee osa-asunnon normin palauttamiseen, on se erittäin huonosti perusteltu heikennys. Se alentaisi noin 12 000 kimppakämpässä asuvan tukea keskimäärin noin 30 eurolla kuukaudessa. Leikkaus kohdistuisi siis kaikista halvimmin isoissa kaupungeissa asuviin pienituloisiin. Opiskelijaruokakunnista noin viidennes asuu osa-asunnoissa. Näin ollen muutoksen vaikutukset kohdistuvat pääosin opiskelijoihin, joiden toimeentuloa on jo leikattu kohtuuttomasti.

Tämän lisäksi tämä muutos kannustaisi pienissä vuokra-asunnoissa ja kimppakämpissä asuvia siirtymään suurempiin yksiöihin. Näistä on jo tällä hetkellä pulaa isoissa kaupungeissa, joten muutos johtaa todennäköisesti entistä kovempiin vuokrankorotuksiin juuri näiden asuntojen osalta, joka on omiaan kasvattamaan asumistukimenoja entuudestaan.

Tämän lisäksi tämä esitys edustaa poukkoilevaa ja epäjohdonmukaista päätöksentekoa.  Osa-asunnon normi poistettiin yleisestä asumistuesta vuoden 2015 alussa, tarkoituksena oli tuen yksinkertaistaminen ja asukkaiden valinnanmahdollisuuksien lisääminen. Nyt tehdään taas täyskäännös.

On todella surullista, että hallitus taas käy juuri pienituloisten ja opiskelijoiden kukkarolla, näin heikosti perustellulla esityksellä.