Automaattikarkotus ulkomaalaisille Sveitsissä

Helsingin Sanomat uutisoi 28.11 Sveitsissä pidetyn kansanäänestyksen tuloksesta, jossa vajaat 53 % kansalaisista hyväksyivät lakiesityksen, jonka mukaan vakaviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotetaan maasta automaattisesti. Äänestysjärjestelmä Sveitsissä mahdollistaa referendumien kautta lakiehdotusten hyväksyttäminen kansalaisäänestyksen kautta, jossa äänestäjät ottavat kantaa lakiehdotukseen äänestämällä kyllä tai ei. Tällä kertaa esityksen oli tehnyt äärioikeistolainen sveitsiläinen kansanpuolue SVP.

Suoran demokratian lisäämisestä keskusteltaessa Sveitsiä nostetaan usein esille esimerkkinä maasta, jossa on jo aika pitkälle kehitettyjä kanavia ei ainoastaan kansalaisten mielipiteiden mittaamiselle vaan sen mielipiteen täytäntöön laittamiselle lain muodossa. Mutta Sveitsi on myös nostettu esimerkkinä keskustelussa kansanäänestysten ongelmallisista piirteistä. Vuonna 2006 sveitsiläiset hyväksyivät kansanäänestyksessä lainmuutoksen, jonka mukaan turvanpaikanhakijoiden on 48 tunnin sisällä esitettävä henkilöllisyyspapereita, muuten niiden hakemuksia on mahdollista hylätä. Sunnuntaina hyväksytty lakiehdotus karkotuksesta tuo muutosta nykykäytäntöön, joka Suomen tavoin on ollut että tuomioistuin voi määrätä ulkomaalaisten rikollisten karkottaminen, osana rikoksesta aiheutuvaa rangaistusta. Sveitsissä lainmuutos tarkoittaa että tietyistä rikoksista niin kuin raiskaus tai väkivaltaan syyllistämisestä, seuraa automaattisesti karkotus.

Nämä esille tuodut kansanäänestyspäätökset ovat monesta eri näkökulmasta ongelmallisia. Ennen kaikkea koska tämäntyyppiset lait eivät ole linjassa kansainvälisen ihmisoikeusnormiston kanssa. Se, että tällaisista laista ylipäätänsä on mahdollista järjestää kansanäänestyksiä, ei todista että suoran demokratian järjestelmässä olisi sinänsä jotain vikaa, vaan enemmänkin miten suora demokratia ei ole mikään universaaliratkaisu ongelmiin joihin pitää vastata poliittisilla sisällöillä. Ennen kaikkea tässä käy myös ilmi kansainvälisen lainsäädännön heikentyvä asema, kun äärioikeistolaiset puolueet ja liikkeet koko Euroopassa pääsevät valta-asemaan jossa ne pystyvät vaikuttamaan tiettyjen käsitteiden tulkitsemiseen. Tästä hyvä esimerkki on sanojen ”kansallinen turvallisuus” alati kasvava merkitys Euroopassa.

Oikeus hakea turvapaikkaa on kansainvälilisissä sopimuksissa tunnistettu oikeus joka ei voidaan kieltää vainon vaarassa olevilta ihmisiltä vaatimalla virallista henkilöllisyystodistusta. Kyseisessä tapauksessa automatiokarkotus on mahdoton yhteen sovittaa eurooppalaisen ihmisoikeussopimuksen kidutuskiellon kanssa, jota sovelletaan myös karkotustapauksissa. Sen mukaan karkottava valtio rikkoo sopimusta jos on olemassa todellinen riski että karkotettava henkilö voi joutua kidutuksen tai epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kohteeksi vastaanottavassa valtiossa. Kansainvälisessä ihmisoikeusnormistossa ihmisoikeuksia turvataan juuri varmistamalla yksilöllisen tilanteen arviointi. Sitä sveitsiläisten kannattama, etnisyyden perusteella tapahtuva automatiokarkotus, ei yksinkertaisesti millään tasolla tee.