Kuinka kokoomus voittaa kun häviää
Koska tunnen nettikansan, aloitan listaamalla hallitusohjelman myönteisiä kirjauksia. Tosin kaikkien kohdalla piilee toteutukseen liittyviä vaaroja, mutta kirjauksina ne ovat joka tapauksessa myönteisiä: pienituloisten ansiotuloverokevennykset, 1,6 miljardin investointipaketti korjausvelan vähentämiseen, kansallinen mielenterveysohjelma, sote-uudistuksen toteuttaminen maakuntamallin pohjalta, perustulokokeilu sekä taiteen prosenttiperiaatteen laajentaminen.
Siinä ne sitten olivatkin.
Edellämainittuja lukuunottamatta SSS-ohjelma on sisällöltään pahin leikkaus- ja eriarvoistamisohjelma, jonka Suomi 90-luvun laman jälkeen on nähnyt.
Ohjelmasta on todettava ensin yleisesti, että kokoomus voitti. Saatuaan huonoimman vaalituloksensa kahteen vuosikymmeneen, pääsi kokoomus nyt hallituskokoonpanoon, jossa se voi toteuttaa kaikki toivelistallaan olleet uudistukset. Ohjelma onkin kuin kokoomuslaisten märkä uni: sopeutukset toteutetaan pääosin leikkaamalla köyhiltä, työttömyysturvaan tehdään työn kysynnän lisäämiseen tähtäävä kokonaisuudistus, työmarkkinalainsäädäntöä moukaroidaan kokonaan uusiksi työehtojen heikentämiseksi ja sote-uudistukseen kytketään valinnanvapauden lisääminen, mikä käytännössä tarkoittaa palveluiden yksityistämisiä. Jopa yksityistämisautomaattina tunnettu palvelualoite on saatu ängettyä ohjelmaan mukaan, mikä osoittaa hyvin, kuinka kattavasti kokoomuksen toivelista on siirretty tekstiin.
Keskustan tavoitteista ohjelmasta tunnistaa panostukset biotalouteen ja uusiutuvaan energiaan sekä sote-uudistuksen toteuttamislähtökohdaksi otettu maakuntamalli. Vaikka nämä sinänsä ovat kannatettavia tavoitteita, on pantava merkille, kuinka helppoa keskustalle on ollut sitoutua tähän tulonjakopoliittisesti hyvin oikeistolaiseen paperiin.
Perussuomalaiset osoitti taas kerran poliittisen luonteensa kaksi vahvinta piirrettä: oikeistolainen talouspoliittinen linja sekä keskittyminen symbolisiin voittoihin. “Pienen ihmisen asialla” olevat perussuomalaiset lähtevät yhteisrintamassa vanhojen herrapuolueiden kokoomuksen ja keskustan kanssa toteuttamaan kovinta eriarvoistamis- ja leikkausohjelmaa, mitä Suomessa vuosikymmeniin on nähty. Tästä hyvästä PS sai helpot ja heille profiloinnin näkökulmasta herkulliset ulko- ja puolustusministereiden salkut, RKP:n oppositioasemaan ja leikkauksia kehitysapuun.
Onneksi olkoon Suomen kansa.
Suhdannevaikutusten kieltäminen
Ohjelman mukaan “Suomen talouden perimmäiset ongelmat ovat rakenteellisia, mistä johtuu heikko kasvu ja korkea työttömyys”. Tätä väitettä ei hallitusohjelmassa perustella mitenkään.
Talouspolitiikan arviointineuvoston totesi vuoden alussa, että työttömyys Suomessa on pääosin suhdanneluontoista, ei työmarkkinoiden rakenteista johtuvaa. Suomen kolmen viimeisen vuoden aikana tapahtunut kokonaistuotannon ja talouskasvun supistuminen on myös suurimmalta osalta seurausta viennin kysynnän heikentymisestä, joka taas on seurausta koko euroaluetta vaivanneesta taantumasta sekä Venäjän talouspakotteista. Tämän lisäksi suomalaista vientisektoria vaivaa myös rakenteelliset ongelmat, jotka johtuvat ennen kaikkea teknologiateollisuuden ja Nokian alamäestä. Viime vuonna Suomessa supistuivat niin yksityinen kulutus, yksityiset investoinnit kuin rakennus- ja laiteinvestoinnit. Samaisessa arviointineuvoston raportissa se toteaa, ettei neuvosto suosita “talouspolitiikan lisäkiristämistä vallitsevassa suhdannetilanteessa, koska finanssipolitiikan kiristäminen todennäköisesti johtaisi työttömyyden kasvuun.”
SSS-hallitus on kuitenkin ottanut aivan erilaisen lähtökohdan talouden tilannekuvalleen. Kuvassa ei näy euroalueen taantuma tai kysyntälamaa, eikä edes vientisektorin alakohtaiset rakenneongelmat. SSS-hallituksen tilannekuva rakentuu täysin sen oletuksen varaan, että Suomea vaivaa liian iso julkinen sektori ja liian “jäykät” työmarkkinat. Kyse on siis aivan perinteisestä oikeistolaisesta tavoitteenasettelusta pienentää julkista sektoria ja alentaa työnantajakustannuksia ja -velvoitteita. Työmarkkinoiden kohdalla hallitusohjelma toistaa väitettä siitä, että Suomessa kilpailukyky olisi “rapautunut 10–15 prosenttia keskeisiä kilpailijamaita heikommaksi”, siitä huolimatta, että muun muassa Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkija Pekka Sauramo on todennut tämän väittämän virheelliseksi.
Toinen mielenkiintoinen kysymys koskee sopeutustoimien mittaluokkaa. Keskusta esitti vaaleissa säästöjä 2 miljardin edestä. Myös perussuomalaiset puhuivat vaaleissa kahden miljardin euron säästöistä. Nyt ohjelmassa lähdetään toteuttamaan tuplasti enemmän eli neljän miljardin säästöjä suorina menoleikkauksina. Näiden päälle tehdään lisäksi yli miljardin ehdolliset lisäleikkaukset, vähennetään kuntien velvoitteita miljardilla ja haetaan sote-uudistuksen yhteydessä tuottavuuden kasvua kolmen miljardin edestä. Näin suurista leikkauksista puhuivat vaaleissa ainoastaan kokoomus ja valtiovarainministeriö, jotka ilmeisen hyvin onnistuivat raamittamaan lähtökohdat hallitusohjelmakokonaisuudelle.
SSS-ohjelma rakentuu yksinkertaisuudessaan ankaran talouskurin ja työntekijöiden työehtoja heikentävien työmarkkinauudistusten läpiviemiseen – keskellä taantumaa.
Rikkaat saavat tulla mukaan jos haluavat
Hallituksen isoa talouspoliittista linjaa kuvastaa suhdannepoliittisesti järjettömän kiristyslinjan ja ylimitoitettujen säästöjen lisäksi hyvin veropolitiikan lähtökohdaksi otettua periaate siitä, että veronkorotuksia ei saa tehdä. Tällainen periaatteellinen linjaus rajaa säästötalkoista pois ne, jotka eivät ole riippuvaisia tulonsiirroista tai julkisista palveluista, eli hyvin toimeentulevat suurituloiset sekä iso osa ylemmästä keskiluokasta. Heidän rooliksi jääkin Sipilän talkoissa osallistuminen – jos itse haluavat. Tulonjaollisesti oikeudenmukaisten verouudistusten sijaan Sipilä päätti vain vedota suurituloisten hyvään tahtoon: mukaan saa tulla, koska se olisi kivaa.
Mitään varsinaisia velvoitteita ei suurituloisille kuitenkaan langeteta. Solidaarisuusveroa, joka tuottaa valtiolle 65 miljoonaa vuositasolla, jatketaan ja rekisteröidyille veneille sekä moottoriajoneuvoille säädetään 50 miljoonaa euroa tuottava vuotuinen vero. Muuten on porkkanaa luvassa: perintöveroa kevennetään ja kotitalousvähennystä laajennetaan. Hallituskauden aikana tehdään selvitys pääomatuloverotuksesta, omaisuuden verotuksesta sekä eri sijoitusmuotojen verokohtelusta vaalikauden aikana.
Euromääräisesti suurimmat muutokset verotuksessa tulevat pieni- ja keskituloisten verotuksen keventämisestä (joka pienituloisten osalta onkin hyvä asia), työn verotuksen keventämisestä kaikissa tuloluokissa, tupakkaveron kiristämisestä sekä asuntolainen korkovähennysoikeuden pienentämisestä. Tupakkaveron noston vaikutus iskee suhteellisesti koviten pienituloisiin tupakoitsijoihin, kun taas asuntolainen korkovähennysoikeuden poisto (joka sinänsä onkin hyvä asia) kohdistuu myös hyvin moneen keskituloiseen.
Kun Suomessa nyt lähdetään toteuttamaan pahinta leikkausohjelmaa 90-luvun laman jälkeen, tehdään sitä siis ilman mitään suurituloisiin kohdistuvia toimenpiteitä. Se niistä talkoista.
Sivistys on niin viime vuosikymmenen juttu
Varhaiskasvatuksen osalta hallitusohjelma tarkoittaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden romuttamista. Jos vanhempi hoitaa toista lasta kotona tai on työtön, ei hänellä ole enää oikeutta kuin puolipäiväiseen hoitopaikkaan. Ryhmäkokoja kasvatetaan ja päivähoitomaksuja korotetaan.
Peruskoululaiset menettävät ryhmäkokojen pienentämiseen sekä opetuksen laadun parantamiseen myönnettävät valtionavustukset. Lukiolaiset ja ammattiin opiskelevat menettävät mitä todennäköisemmin ison määrän oppilaitoksia ja lähiopetusta, kun toteutetaan melkein kahden sadan miljoonan euron “rakenteellinen uudistus”.
Korkeakoulujen rahoitusta leikataan myös useamman sadan miljoonan edestä. Opiskelijoilta leikataan suoraan opintotukea, jonka lisäksi opintotuen indeksisidonnaisuus lakkautetaan kokonaan. Ulkomaalaisten opiskelijoiden kohdalla mahdollistetaan lukukausimaksujen käyttö.
Tieteentekijöiden liitto ja professorit ehtivät jo älähtää hallituksen esityksistä kolmannen lukukauden käyttöönotosta sekä valintakoemenettelyjen uudistamisesta. Sen lisäksi, että työurien pidentämisellä perusteltu kolmas lukukausi vähentäisi nimenomaan tutkimukseen käytettävissä olevaa aikaa kaikissa korkeakoulussa, koskevat molemmat esitykset selkeästi yliopistojen, eikä maan hallituksen, toimivaltaan kuuluvia asioita.
Turun yliopiston Matti Wiberg kirjoittaa Helsingin Sanomissa, että Stubbin kommentti professoreiden ylipitkistä kesälomista on “loukkaavinta, mitä olen Stubbin suusta kahteen vuosikymmeneen kuullut”. Hallitusohjelman kirjaus siitä, että “otetaan tutkimustulosten vaikuttavuuden ja kaupallistamisen kehittäminen huomioon julkisen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen ohjauksessa sekä tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen kannusteissa” antavat myös osviittaa siitä, että korkeakoulujen autonomiaa ollaan vähentämässä entuudestaan, jonka tilalle tulee hallituksen määräämä tulosvastuu.
Hallitusohjelmaan sisältyy myös kirjauksia kandidaatin tutkinnon merkityksen kasvattamisesta siten, että maisterin tutkintoja suoritettavien määrää vähenee sekä kuntien henkilöstön kelpoisuusehtojen muuttamisesta niin, että pelkkä korkeakoulututkinto olisi riittävä korkea-asteen koulutusta vaativissa asiantuntijatehtävissä. Nämä linjaukset noudattavat samaa logiikkaa kuin kolmannen lukukauden käyttöönotto: työurien pidentäminen osaamisen kustannuksella. SSS-hallituksen koulutuspolitiikka pohjautuu siten koulutukseen resurssien leikkaamisen lisäksi siihen, että osaamista vähennetään.
Esa ei tuu tänään tarhaan, koska hänen isi jäi työttömäksi
Edellisessä kappaleessa mainittiin jo, kuinka työttömien lapsilta rajataan pois oikeus täysipäiväiseen hoitopaikkaan. Tämän lisäksi työttömiltä rajataan pois oikeus vapaasti valita oman asuinpaikkansa. Hallitusohjelman mukaan ”kannustinloukkujen pienentämiseksi vaikeasti työllistävät asetetaan etusijalle valtion rahoittamiin vuokra-asuntoihin. Mikäli paikkakunnalla on osoittaa vapaana olevaa vapaarahoitteista vuokra-asuntoa edullisempi valtion rahoittama asunto, korvataan henkilön asumismenoja vain valtion rahoittaman vuokra-asunnon mukaisesti.
Työttömiltä rajataan myös pois toimeentuloa vähän sieltä sun täältä. Asumistuesta säästetään 25 miljoonaa ja ansiosidonnaista työttömyysturvasta 200 miljoonaa. Lääkekorvauksista leikataan 150 miljoonaa, matkakorvauksista 20 ja työllisyysmäärärahoista 110 miljoonaa. Lapislisien indeksisidonnaisuudesta luovutaan kokonaan ja sosiaalietuuksien ja eläkkeiden indeksejä jätetään kokonaan korottamatta vuonna 2016.
Tämän lisäksi hallitus valmistelee lokakuun puoliväliin mennessä suurta työttömyysturvan uudistusta, joka pakottaa työttömät erilaisiin aktivointitoimenpiteisiin entistä voimakkaammin sekä tiukentaa työn vastaanottovelvoitetta. Hallitusohjelman mukaan hallitus “arvioi kriittisesti kaikkia sellaisia tukijärjestelmiä, jotka ohjaavat työkykyisiä ihmisiä pitkäaikaisiin poissaoloihin työmarkkinoilta”. Vuorotteluvapaajärjestelmän ehtoja tiukennetaan 40 miljoonan edestä ja siitä luovutaan mahdollisesti kokonaan. Osallistava sosiaaliturva on saapunut.
Ohjelma sisältää myös runsaasti muun muassa vanhusten ja eläkeläisten asemaa heikentäviä linjauksia, kuten vanhuspalveluiden henkilöstömitoituksen höllentämistä, sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen korotuksia ja eläkeläisten asumistuen muuttamisen.
Paikallista sopimista palkoista ja työehdoista
SSS-ohjelman kenties mielenkiintoisin osio koskee työmarkkinoita. Insinööri-Sipilä ei selvästikään ole kovin vaikuttunut Suomen kolmikantaisesta sopimisjärjestelmästä, ja on siksi rakentanut hallitusohjelmansa osittain palkansaajien kiristämiselle. Luottamus hyvä, sanelu parempi.
Hallitus antaa työmarkkinaosapuolille heinäkuun loppuun mennessä oman esityksensä “yksikkötyökustannusten alentamiseksi vähintään viidellä prosentilla sekä muutosturvasta ja siihen liittyvästä koulutusmallista”. Eli hallitus esittää palkkojen laskeminen.
Tämän jälkeen hallitus “odottaa työelämän osapuolten sitoutuvan kattavasti yhteiskuntasopimukseen. Mikäli työelämän osapuolet hyväksyvät hallituksen esityksen ja toimet ovat mitattavissa maaliskuussa 2017, hallitus luopuu päättämistään ehdollisista säästöistä ja veronkorotuksista. Lisäksi hallitus on varautunut tukemaan edellä mainittua sopimusta merkittävin tuloveron kevennyksin.”
Eli mikäli palkansaajat eivät suostu työajan pidentämiseen ja reaalipalkkojen alentamiseen, pistää SSS toimeenpanoon lisää leikkauksia miljardin verran, jotka kohdistuvat muun muassa lapsilisiin, opintotukeen, eläke- ja etuuksien indekseihin, työttömyysturvaan ja vuorotteluvapaaseen. Mikäli pääsevät sopuun, palkitsee SSS alentamalla tuloverotusta isosti kautta linjan, mikä osaltaan vähentää hyvinvointipalveluiden rahoituspohjaa.
Eli, mikäli palkansaajat eivät suostu ansioidensa laskemiseen, leikkaa hallitus vielä enemmän tulonsiirtojen varassa eläviltä pienituloisilta. Käsillä on klassinen lose-lose-tilanne. Tämä pätee myös valtion verotuloihin. Toisaalta lasketaan ansiotulovero ja toisaalta valtio haluaa leikata ansioita kaikilta paitsi yrittäjätuloja ja osinkotuloja nauttivilta.
Hallitusohjelmassa on muitakin mielenkiintoisia työmarkkinalinjauksia, jotka toteutuessaan tarkoittavat, että nykyistä työmarkkinalainsäädäntöä muovattaisiin uusiksi aika perinpohjaisesti. Paikallista sopimista, mikä tarkoittaa nykyistä työehtosopimustasoa huonoimmista työehdoista sopimista, edistetään ja alle vuoden mittaiset määräaikaisuudet sallitaan ilman mitään perusteita:
- “yrityksissä kyetään nykyistä laajemmin paikallisesti sopimaan kilpailukyvyn parantamisesta, työllisyyden vahvistamisesta ja työsuhteen ehdoista kuten palkoista, työajoista, työsuhteen purkamisen edellytyksistä, työaikapankin käytöstä, sairauspoissaolojen vähentämisestä sekä työhyvinvointiin vaikuttavista kysymyksistä.”
- “Hallitus pidentää koeaikaa, mahdollistaa alle vuoden määräaikaisen työsuhteen ilman eri perustetta ja joustavoittaa takaisinottovelvoitetta irtisanomistilanteessa sekä kehittää muutosturvaa.”
Laki joka ei velvoita mihinkään
SSS-hallitus haluaa myös edistää kuntien toimintavapautta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kunnat eivät enää olisi velvollisia noudattamaan laissa tai asetuksissa asetettuja vaatimuksia tai suosituksia siitä, miten tiettyjä palveluita tulee järjestää. Kunnat saavat siten vapaasti päättää, miten haluavat kyseisiä palveluita hoitaa. Tavoitteena on saada säästöjä. Kyseistä vapautta kunnat saisivat sitten harjoittaa sellaisten palveluiden kohdalla, jotka ilmeisesti eivät ole SSS:lle niin tärkeitä.
Nämä vähemmän tärkeät palvelut sattuvat olemaan vapaa sivistystyö, taiteen perusopetus, kirjasto-, nuoriso-, museo-, liikunta- ja ulkoilupalvelut sekä kuntien kulttuuritoiminta ja teatterit ja orkesterit. Mitä nämä linjaukset käytännössä tulevat tarkoittamaan jää nähtäväksi, mutta linjaukset vaikuttaisivan mahdollistavan näiden palveluiden vähentämisen tai yksityistämisen
Loppukaneetti
Ehkä kaikista käsittämättömin linjaus SSS:n paperissa on kuitenkin se, että jos talouskasvu osoittaa arvioitua nopeammaksi eli jos taloustilanne kohenee, niin siitä saadut tuotot ohjataan
- velkaantumisen vähentämiseen
- työn ja yrittämisen verotuksen keventämiseen
- kertaluontoisiin kasvua vauhdittaviin toimenpiteisiin.
Kaikki yllä listatut leikkaukset ja heikennykset toteutetaan kuitenkin suunnitellusti, oli Suomi sitten kasvu-uralla vai ei.
