2010-luvun noottikriisi

2010-luvun noottikriisi

Kolumni julkaistu Kulmakunta-lehden Päättäjän paikka-palstalla

 

Keskiviikkona 13.5., keskellä tulevan hallituksen hallitusneuvotteluja, Suomi sai noottia EU:lta. Suomi sai Euroopan komissiolta moitteet siitä, että maan talous ei enää täytä EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen kriteereitä, eli julkisen velan suhde BKT:hen on ylittämässä 60% rajan ja rakenteellinen alijäämä on kasvamassa. EU:n komissio ilmoitti samalla, että se harkitsee Suomen laittamista liiallista alijäämää koskevan menettelyn piiriin. Tämä tarkoittaa, että Suomi voi saada sanktioita tai sakkoja jos ei toteuteta sellaisia palveluiden heikennyksiä tai “rakenteellisia uudistuksia”, joita komissio haluaa.

 

 

EU:n noottia on jo ehditty verrata Suomen ja Neuvostoliiton väliseen noottikriisiin vuodelta -61. Nootin taustalla oli pyrkimys vaikuttaa Suomessa käytäviin presidentinvaaleihin Neuvostoliitolle edulliseen suuntaan. Samalla tavalla komission nootin tarkoitus on pyrkimys vaikuttaa niihin talouspoliittisiin valintoihin, mitä Suomessa tehdään. Ajoitus on loistava, ja tukee valitettavasti oikeistopuolueiden pyrkimystä ajaa alas julkisia hyvinvointipalveluita ja sosiaaliturvaa eri puolilla Eurooppaa. Sipilä, Stubb ja Soini, jotka parhaillaan laativat leikkauslistoja jopa kuuden miljardin edestä, vetoavat varmasti mielellään komission noottiin ylimitoitettujen ja kansantaloudelle tuhoisten leikkausten perustelemiseksi.

 

Juuri 60% julkisen velan rajalle ei kuitenkaan löydy minkäänlaisia taloustieteellisiä perusteluja. Hyvin monella EU-jäsenvaltiolla on jo pitkään ollut paljon enemmän velkaa kuin mitä sopimuksessa on määritelty, ilman että tämä on tuhonnut kyseisten maiden kansantaloutta. Viime vuoden lopussa Iso-Britannian velka oli 89 % BKT:stä, Alankomaiden 69% ja Saksan vastaavasti 75%. Nyt uhataan kuitenkin Suomea tarkkailuluokalle joutumisella siitä, että tämä raja on ylittymässä. Se kuvastaa hyvin, kuinka tarkoituksenhakuista, epädemokraattista ja poliittista EU:n talouspolitiikka on.